Uudenvuodenaatto.

Myrskyisän alkuviikon jälkeen luonto näyttää hiljentyneen uuteen juhlaan. Maassa on ohut kerros valkeaa lunta ja pakkasta yksi aste. Aurinko pilkistää puiden välistä, on aivan tyyntä.

Eilen ilahduin, kun huomasin, että tossun ohjetta oli välitetty suomi24  keskustelupalstalla. Blogini oli saanut mediajulkisuutta! Itse sain tuon ohjeen  95-vuotiaalta naapuriltani, joka kertoi silmukkaluvut ulkomuistista, vaikkei enää itse näe käsitöitä tehdä.  Innostuin tekemään oikein kuvasarjan, ns. rautalankamallin. Yksi sunnuntaipäivä siihen meni, kun neuloin ja kuvasin. En ajatellut tehdessäni, että siitä olisi hyötyäkin, tein vain omaksi ilokseni ja uuden oppimisen (=blogiharrastus) riemusta.

Neulomiseen tuli pieni tauko. Jouluviikolla lomaillessani innostuin neulomaan senverran innokkaasti, että sain ranteeseeni jännetuppitulehduksen tapaisen kiputilan. Lepo on kuitenkin auttanut ja kipu alkaa olla poissa.

Tervetuloa lukijaksi Katja :)

HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA 2012  !

Joulurauhaa.

Kuvan tonttutyttö nojailee varrettomiin villasukkiin, syksyni hittituotteeseen.

Vuosi sitten jouluaattona aloitin käsityöblogini. Aluksi se sieppasi niin mukaansa, että käsityön tekeminenkin taisi jäädä vähemmälle. Pääsiäisenä innostuin vielä lisäksi aloittamaan "keittokirjablogin".
Vuosi on ollut antoisa. On ollut mukava tutustua uusiin ihmisiin tälläkin tavalla. Siinä ohessa on voinut esitellä omia käsitöitä ja ihastella toisten tekemiä tuotteita.

Hyvää Joulua kaikille . Kiitos kuluneesta vuodesta.

Konserttimatka Helsinkiin.

Helsingin rautatieasema.

Sain kokea tänään unohtumattoman elämyksen. Menimme ystävätterini kanssa Helsinkiin, Johanneksen kirkkoon, Ylioppilaskunnan Laulajien joulukonserttiin. Olen aina pitänyt mieskuorolaulusta ja tämä kuorohan on sitä parasta.
Konsertti ei tuottanut pettymystä. Kaunein "Jouluyö, juhlayö", mitä koskaan olen kuullut. Kuoro levittäytyi ympäri kirkkoa ja laulun sai kuulla aivan kuin kuoron keskellä. Niin kauniisti se soi, ettei kyyneliä voinut välttää.
Yleisökin sai laulaa  "En etsi valtaa loistoa" kappaleen mukana. Olipa hieno kokemus laulaa tuollaisessa seurassa.

Eväät.

Ovet kirkkoon avautuivat tuntia ennen konsertin alkua. Koska paikkalippuja ei ole, on parasta olla ajoissa paikalla. Varasin mukaan evästä, kuten aikanaan lapsille luokkaretkeä varten; suklaata ja mandariinejä.

Johanneksen kirkko.

Otin kuvankin kirkosta. Ei ole kovin edustava kuva. Konsertin aikana paloivat aidot kynttilät penkkirivien päissä ja muuten valaistus oli hämärä.

Stockmann.

Vesisateesta huolimatta Helsingin ilme oli valoisa. Ihastelimme jouluvalaistusta ja käväisimme Senaatintorin joulukylässä, joka sulkeutui juuri kello 18 nenämme edessä. Käväisimme myös Kappelissa jouluglögillä, lämmittelemässä.
Sää oli tosiaan kaikkea muuta kuin jouluinen. Pukeuduin erävaeltajien ohjeiden mukaan. Villa lämmittää kosteanakin ja hyvin lämmittikin.

Rautatieaseman jouluvalaistus.

Junasukat.

Junamatkan aikana oli mukava tehdä käsitöitä, junasukkia. (Sukkien ohje ja tarina löytyy täältä)  Nämä sukathan saivat mediajulkisuutta viime viikolla. Uutisissa kerrottiin, että kaikki Ylöjärven vauvat saavat ensi vuonna tuollaiset sukat. Hienoa, että vauvojen perheitä muistetaan lämpimästi. Terveisiä vaan Ylöjärvelle, minullakin on siellä yksi lukija.
Nämä ovat minun ensimmäiset junasukkani. Ostin 2,5 numeroiset bambupuikot tätä työtä varten. Puikot ovat kevyet, eivätkä putoile. Mutta aivan kuin neuloisi hammastikuilla, niin olemattomat ja hauraat ne ovat kädessäni.

Tervetuloa lukijoikseni: Helena ja Riitta :)

Unisukkia.

Koska itse olen ihastunut varrettomiin unisukkiini, teen näitä nyt liukuhihnalta muillekin. Nämä valmistuvat nopeasti varsin paksusta seiskaveikasta.
Edellisten postausten spiraalikavennus taisi tulla minulle jäädäkseen. Vahinko, etten ollut siitä koskaan ennen kuullutkaan.
Leivoin tänään englantilaisen hedelmäkakun ja päivitin keittokirjablogiani pitkästä aikaa.

Tervetuloa lukijaksi Studiodabere, welcome :)

Spiraali kakkonen.

Ostin lauantaina Novitan sukkalehden. Siellä huomasin tuon spiraalikavennuksen, jota jo viimeksi  esittelin. Näissä sukissa tein samanlaisen kavennuksen. Jätin välikerrokset pois  ja kavensin joka kerroksella. Pidän tästä enemmän, koska olen tottunut malliin, jossa kärki kapenee nopeasti.
Annan sukat 95-vuotiaalle saunakaverilleni. Hän on aikanaan tehnyt paljon käsitöitä ja satoja sukkia. Häneltä sain tuon tossun, jonka ohjeen tallensin tänne blogiini. Tuo tossun ohje onkin kaikkein luetuin postaus.

Spiraalikavennus.

Sain juuri valmiiksi nuo terran väriset sukat. Ne pääsevät lämmittämään erään nuoren naisen varpaita. Ostin tänään Novitan sukkalehden ja sen innoittamana kokeilin niihin spiraalikavennusta. Kärjestä tuli vähän suipompi, koska kavennus on joka toisella kerroksella. Helppo tehdä.
Kuvassa myös kahdet varrettomat sukat, joista toisissa käytin jämälankoja. Olen itse ihastunut noihin varrettomiin unisukkina. Ne myös valmistuvat nopeasti, joten niitä on hauska tehdä.
Hyvää pikkujouluaikaa kaikille.

Lasten kokoa.

Tilaustyön teettäjä toi runsaasti lankaa. Tein hänen lapsilleen nämä sukat. Näitä tehdessä koin oikein riemullisia neulomistunteita. Lanka tuntui pehmeältä ja työ sujui ongelmitta. Nuo pienemmät , joissa on resori jalan päällä, ovat aika "sieppuran" oloiset. Tällainen perusperus-sukka on se minun juttu.
Sukat voivat näyttää myös tällaisilta. Ihanilta taideteoksilta. Niiden tekijä hallitsee  kirjoneuleen ja paljon muutakin. Kannattaa kurkata.

Tervetuloa lukijaksi : Simpura :)

Mitä olisikaan voinut tapahtua.

Herätessäni aamulla, koin aikamoisen järkytyksen. Olohuoneessa paloi kynttilä, joka näkyy kuvassa.
Miten tämä on mahdollista, mietin. Olenhan niin varovainen kynttilöiden kanssa, enkä uskalla jättää parvekkeellekaan mitään yöksi palamaan. Sytytin sen alkuillasta. Tein nuo harmaat sukat valmiiksi, katsoin "tartu mikkiin" ohjelman. Valvoin puolille öin blogeja lueskellen ja itsekin tein tuon sukkapostauksen ja vaihdoin blogin taustakuvan. Luin vielä ET-lehteä sängyssä, ennen nukahtamista.
Ilmeisesti liekki oli senverran pieni, että pystyin sen ohittamaan.
Jokaiseen tarinaan liittyy jokin opetus. "Älä koskaan sano, ei koskaan". Mitä vain voi tapahtua ,"eikä vahinko tule tosiaan kello kaulassa".
Nöyrin mielin jatkan matkaa. Tänään vaihdetaan autooni talvirenkaat. Pitää varautua, alkuviikosta ilma viilenee.

Sitä saa mitä tilaa.

Tässä sukat, jotka tilattiin tonttujen avuksi. Perusharmaata haluttiin, ilman raitoja.
Villasukat saattavatkin olla mieleinen lahja ihmisille, joilla on jo kaikkea.
Lämpöä tarvitsemme jokainen, etenkin jalkamme, kun talvi taas yllättää.

Lapastesti.

Kirjoneuletta tämäkin, vaikkakin  aivan yksinkertaista. Tämäntyyppisiä ovat tekemäni lapaset yleensä olleet. Kahdella tai useammalla langalla tehtyjä.
Nämä kuvassa olevat olen tehnyt Florica-langasta. Hiekan ja veden kanssa ne eivät oikein toimineet. Ja pesussa venähtivät aivan uusiin mittoihin.
Olen tehnyt myös yhdet varrettomat sukat aikuisten kokoa. Niistä ei ole kuvaa.

Sukkatilauskin on tullut. Jouluvalmistelut saavat sukantarvitsijat liikkeelle.

Pienet lapaset.

Lapaset Taaperolle. Kirjailuna mummon punainen auto. Auton renkaat ovat eri paria, kirjonta on muutenkin aika vapaamuotoista.

Syksyn värejä.



Kärpässieni.

Haapa.

Mustikka.

Saniainen.

Ruskavärien löytäminen metsästä ei ollutkaan ihan helppoa. Haavan lehdet olivat punaoransseja, mustikan varvut punaisia. Yleisin väri oli ruskea, josta saniainen esimerkkinä. Ilopillerinä erottuivat punaiset kärpässienet. Ne ovat jotenkin niin täydellisiä.

Tervetuloa lukijoiksi Lila ja Breezie !

Pikkupojan sukat.

Tänään valmistuivat villasukat pienelle pojalle, jonka jalkaterän pituus on reilu 14,5 cm.
Neuloin 3,5 puikoilla, 11 silmukkaa puikolla.
Lankana Nalle Aloevera, joka on pehmeä ja mukava lanka.

Verrattomat varrettomat.

Varrettomat.

Koko setti.

Tein itselleni äskettäin varretttomat villasukat. Ihastuin niihin kovasti ja ne ovat olleet jalassani senjälkeen miltei yötäpäivää. Käyttömukavuuden lisäksi ne ovat helppo- ja nopeatekoiset.
7 Veljestä langasta valmistui tämäkin pari pikavauhtia. Toivottavasti saaja tykkää.

Kukkaketoa sukissa.

Sään viiletessä varpaat kaipaavat lämpimiä villasukkia.
Sain juuri valmiiksi nämä kahdet pienet sukat, jotka neuloin Nalle Kukkaketo langasta.
Ensimmäistä kertaa uskaltauduin tekemään monivärilangasta aivan epäidenttiset sukat. Tuntuupa hyvältä !

Tervetuloa lukijaksi Teuvon kuvat - teuvo images :)

Hyväntekeväisyyttä.

Tällä viikolla iltalukemisenani on ollut Suomen ensimmäinen neuleromaani: Kaisa Ikolan  "OIKEIN NURIN". Se kertoo nuoresta naisesta, joka löytää blogien maailman ja myös käsityöt.
Jos haluat tietää enemmän asiasta, käy Kaisan blogissa Kerällä.
Jotta saisit kirjan itsellesi, sinun tulee lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen tai auttaa toista ihmistä.
Tämän jälkeen Kaisa toimittaa kirjan PDF-tiedostona.

Minulla kirja on nyt monisteena. Jos joku tuttuni haluaa sen lukea, toimitaan seuraavasti. Ensin tämä hyväntekeminen  ja sen jälkeen voin antaa monistenipun luettavaksi.

Tässä linkki  Kaisan blogiin.

Hyvää syksyistä viikonloppua kaikille, jotka tämän luette.

Tästä se lähtee.

Syksyllä  on ihan pakko tehdä villasukkia. Tässä ensimmäiset.
Lankana tuttu 7 veljestä. Puikot 3 ja 3,5. Puikolla 14 silmukkaa, koska sukat saa isokenkäinen villasukan ystävä.
Huomenna alkavat myös muut harrastukset, karaokekurssi kansalaisopistossa.

Ranteet lämpimänä.

Jatkoin talveen varautumista tekemällä uuteen villatakkiini ranteenlämmittimet.
Arjan "Sitä sun tätä" -blogissa tutustuin mukavan näköisiin Olga-sukkiin. Malli oli minulle uusi ja päätin kokeilla sitä näin pienimuotoisesti.  Ohjeen löysin täältä.  Tein lämmittimet siten, että puikolla oli 12 silmukkaa. Lankana Nallen kukkaketo, Anemone.

Tervetuloa lukijoiksi: Arja, Milukka ja Mari Anneli.

Varrettomat villasukat.

Helteisenä sunnuntaina valmistuivat nämä varrettomat villasukat. Valmistuivat nopeasti, varsihan on yleensä tylsin vaihe sukanteossa. Kuvittelen, että näille on käyttöä hellepäivinä ja kesäisinä unisukkina. Koekäytän nämä ensimmäiset itse. Jatkossa voisin tehdä sitten muillekin villasukan ystäville.

Sieniretkellä.

Tällä sieniretkellä ei kerätty sieniä syötäväksi. Kuvasin vain kaikkea polun vieressä kasvavaa, etupäässä sieniä.
Vastaan tuli koiranulkoiluttaja, jolla oli kanttarellejä pussillinen. Teki mieli pyytää lupa kuvata sienipussia, joka oli niin kauniin keltainen.
Karpalot näyttivät punaisilta mutta alapuoli oli vielä valkoinen. Eivät siis vielä kypsiä.
Metsä oli vielä vihreä, joitakin keltaisia koivun lehtiä oli ruohon seassa.
 Ilma oli lämmin ja kostea. Tuoksui ehkä vähän syksyltä.

Tervetuloa lukijaksi Pirjo :)

Kesämuisto 2011.

Novita-lehden kesänumerossa 2011 (malli numero 7) on virkatun takin ohje. Langaksi neuvottiin Nalle aloeveraa. Ostin ihan värien takia Nallen kukkaketo (anemone) lankaa ja sen seuraksi harmaanvihreää Nallea. Vihreä Nalle on aika karkeaa. En tullut sitä ajatelleeksi lankoja valitessa.
Ehkei karkeus haittaa, sitten kun pakkaset paukkuvat. Takki on aika lämmin.
Mallia oli hauska virkata. Ensin kukkapyörylöitä, sitten vihreällä yhteenliittäminen.

Virkatessa kaikki on yhden silmukan takana, hallinnassa. Se on hyvä tunne.
Ja takki on nyt valmis, sekin on hyvä.

Tervetuloa lukijaksi Henna :)

Kukkaketoa virkkaamalla.

Ostin kesäloman kunniaksi Nalle Kukkaketo -lankaa ja seuraksi yksiväristä vihreää. Palasia on virkattuna 200g.  Kuvassa näkyy muutamia palasia yhdistettynäkin. Suunnittelen näistä langoista itselleni villatakkia. Toivottavasti valmistuu  tuleviin pakkasiin.

ps. Kesän aikana olen ilokseni saanut uusia lukijoita.  Tervetuloa Markun taideblogi, mari, Kirsti Ellilä, Kardemumma, Vaahtera-Maria, eevamummo ja Nina.
Kiitos vanhemmille lukijoille: sara, Sirpa, Katja, Alice, seijastiina, Auli, Paula, Paula Kristiina, spinnu, Tuisku, Kata ja Mysli
Kiitos myös muille kävijöille !

Bavariaa tuolinpäällisiin.

Tällaisia syntyi tällä kertaa, ilman suunnitelmaa. Neljä peflettiä keittiön tuoleihin.
Lankaa kului aika paljon. Aloitin purkulangasta ja jouduin sitten vielä ostoksillekin. Lankana seitsemän veljestä.

Lapualla.



Kirkkotekstiili.

Patruunatehtaan räjähdys mielessämme suuntasimme kohti Lapuaa. Päädyimme tutkimaan kirkkoa ja sen pihamaata, jossa palautui mieleen Suomen historia.

Vuoden 1918 muistomerkki.

Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki.

Jääkäreiden hautoja.

Talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden muistomerkki.

Kirkko ja kellotapuli.

Kirkko sisältä.

Kuva kirkkotekstiilistä.

Emme siis löytäneet tai etsineetkään mitään patruunatehtaaseen liittyvää. Jostakin palautui kuitenkin mieleen kuva arkkurivistöstä. Niin vaikuttava tapahtuma sekin aikanaan oli ja ollut esillä jälkeenkin päin.

Kirkon sivuovien vieressä oli kirjailtuja tekstiilejä, joista otin muutaman kuvan. Katselin pistoja joita töissä oli käytetty. Varsipistoja ja laakapistoja ainakin löysin. Nämä kuvat, ettei blogin alkuperäinen idea aivan unohtuisi luonto- ja matkailuaiheiden joukkoon.

Tämä oli viimeinen postaus tästä matkasta.