Arpajaisvoitto ja muita kirjoja.

 Onni suosi minua. Voitin Inkerin  arpajaisissa Neulemallit -kirjan. Kiitos vieläkin.

 FB:ssä sain vinkin Salme Erkkilän perinnesukkavihkosta  ja tilasin sellaisen.

 Sukupolvien silmukat. Hieno teos rajan taakse jääneen Karjalan sukka- ja lapasmalleista. Tilasin heti, kun se ilmestyi.

Forssan ABC:llä on kirjahoukutuksia. Kun halvalla sain, piti ostaa. No minähän tykkään kirjonnasta.

Tein kahdet oranssit voimasukat lisää. Pieniin jalkoihin tällä kertaa; koot 26 ja 30.

Taiteilijaelämää.

Olen aina ollut huono tekemään käsitöitä ohjeen mukaan. Silloin tekemiseen liittyy jonkinmoinen riski, etten sanoisi, pieni jännitys.
 Villasukkien kanssa olen toki yltänyt jo aika hyvään tasoon. Tutuilla langoilla ja välineillä pääsen ihan toivottuun lopputulokseen. Mutta todella harvoin on mitään mallia, jota seuraisin.

Nyt käsityö on yleinen harrastus ja  seurailen erilaisia tekijöitä netissä. Olen saanut vaikutteita esimerkiksi Käsityöterapiaa by Tättähäärältä. Linkki on naamakirjaan. Hän tekee iloisia kirjoneulesukkia, jotka koristelee vielä kukkasin. Kaikki on uniikkia tuotantoa.
Se on innostanut minuakin näihin kokeiluihin.

Kukan keskellä on seitsemän ketjusilmukkaa. Sitten 14 kiinteää silmukkaa. Terälehdet ovat ketjusilmukkalenkkejä, jokaisessa kymmenen silmukkaa. Kukka on kiinnitetty ompelemalla terälehtien kärjistä.

Kukan varsi on tehty ihan neulalla. Vihreät lehdet on ketjupistovirkkausta.

Tässä kukassa on pylväitä ja nirkkoreuna.

 Ovat epäidenttiset. Taiteilijan vapaus!


Kahdet varrettomat. Pääsevät varmaankin arpajaisvoitoksi hyväntekeväisyyteen.

Tässä kuva Virpi Siiran uuden kirjan kannesta. Olen tilannut kirjan, koska seuraan Virpin blogia ja facebookin julkaisuja. Olen joskus sanonut, että hän on virkkauksen ylipapitar. Hän ei todellakaan lue ohjeita vaan luo kaiken itse. Ihailen Virpiä, hän valloittaa maailmaa virkkauksillaan.

Kuva Virpi Siiran kirjasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mielenkiintoinen kirja.

Pysähdyin viime viikolla taas Forssan ABC:lle. Siellä on houkutteleva kirjakauppa. Kaikki kirjat ovat alennusmyynnissä. Käyn yleensä kurkkaamassa, mitä käsityökirjoja on tarjolla. Muutamia olen ostanutkin. Tämä Vohvelikirjontakirja on, sieltä ostamistani, ensimmäinen kotimainen.
Takannessa sanotaan: "Nyt kirjotaan vohvelikangasta uudella tyylillä! Havainnollinen käsityökirja esittelee sekä  perinteiset kirjontamallit että useita kokonaan uusia vohvelikankaan kirjonnan tekniikoita."
 Kirjan tekijä on raaseporilainen tekstiilityönopettaja.

Kirjan selkeitä ja houkuttelevia kuvia en arvannut tänne monistaa, kun en oikein tiedä, onko se luvallista.

Olen suunnitellut jo kauan vohvelikankaan kirjomista. Luulen, että vohvelikankainen kylpytakki olisi kätevä kesäretkillä. Se menisi pieneen tilaan ja kuivuisi nopeasti.
Kirjasta löytyykin ideoita kylpytakin koristeluun. Nyt sormia syyhyttää kirjominen. Onneksi olen ilmoittautunut kansalaiopiston kirjontakurssille, joka alkaa lokakuussa.

Tässä kuva parvekekukastani, jonka sain keväällä ystävättäreltäni. Se pysyi kesällä hengissä kaksi viikkoa ilman vettä pienessä ruukussaan parvekkeen lattialla ja innostui nyt syksyn tullen vielä kukkimaan.
Sitkeä kukka. 

Hyväntekeväisyyttä.

Tällä viikolla iltalukemisenani on ollut Suomen ensimmäinen neuleromaani: Kaisa Ikolan  "OIKEIN NURIN". Se kertoo nuoresta naisesta, joka löytää blogien maailman ja myös käsityöt.
Jos haluat tietää enemmän asiasta, käy Kaisan blogissa Kerällä.
Jotta saisit kirjan itsellesi, sinun tulee lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen tai auttaa toista ihmistä.
Tämän jälkeen Kaisa toimittaa kirjan PDF-tiedostona.

Minulla kirja on nyt monisteena. Jos joku tuttuni haluaa sen lukea, toimitaan seuraavasti. Ensin tämä hyväntekeminen  ja sen jälkeen voin antaa monistenipun luettavaksi.

Tässä linkki  Kaisan blogiin.

Hyvää syksyistä viikonloppua kaikille, jotka tämän luette.

Kirjoja.

Ystäni Eija julkaisi pari viikkoa sitten kolmannen kirjansa Pako portin alta. Eija on julkaissut aikaisemmin kaksi kirjaa: Haamupari ja Sivuaskel, dekkareita nekin.
Kirjojen päähenkilönä seikkailee lahtelainen rikosylikonstaapeli Kristiina Elo, joka harrastaa kansantanssia.Tanssi on hänen voimanlähteensä.
Pääsäispyhinä ja eilen, vapunaattona, viihdyin näiden kirjojen parissa. Veivät niin mukaansa, että mietin päähenkilön elämää lukuhetkien välissäkin.
Kun tuntee kirjailijan, tekstiä lukee, arvostaa ja tarkkailee aivan uudella tavalla. Seuraava kirja ilmestyy ensi keväänä. Kiva lukea sitten, mitä Krisselle kuluu.