Ystävän muistolle.

Tänään muistelemme poisnukkuneita läheisiämme. Viime kuussa menetin pitkäaikaisimman ystäväni. Tapasimme syksyllä 1973. Kerkesimme tuntea toisemme neljäkymmentäviisi vuotta. Hänestä tuli aikanaan myös esikoiseni kummitäti. Tapasin hänet vielä elokuun lopulla. Tiesin silloin, että se olisi viimeinen tapaamisemme. Olen kiitollinen, että hän jaksoi ottaa minut vastaan. Kaikki tuntui niin selvältä. Hänen elämänsä oli päättymässä.

Ystäväni harrasti maalaamista. Sain tämän taulun häneltä syntymäpäivälahjaksi. Ruiskaunokit olivat hänen lempikukkiaan.

Aamulla kuuntelin musiikkia tietokoneen äärellä. Vastaan tuli Ankin kaunis kappale, joka jotenkin kosketti ja tuntui sopivan ystäväni muistelemiseen. Ruiskukatkin mainitaan.

Niin aikaisin. Anki Lindqvist

Laitan tähän pari kuvaa kodistani ja parvekkeesta, joka remontoitiin viime kesänä. Olohuone ikäänkuin jatkuu pidemmälle, kun parveke on siisti.

Kuvia parvekekukista vuonna 2015 Kuvissa on kimppu harjaneilikoita. Ne kukat oli tuonut tuo ystäväni. En muistanutkaan tällaista.

Parvekelasit laitettiin myös. Se lisää luonnollisesti käyttömukavuutta.

Uudet tuolit ostin kesän loppuunmyynnistä. Pöytä löytyi Ikeasta.
Lasitettu parveke toimii talviaikaan, etenkin jouluna, myös ruokien säilytystilana.

Nämä kaihtimet on ihan parasta. Parveke on hyvin aurinkoinen, joten kaihtimet ovat enemmän kuin tarpeeseen. Ja niillä saa vähän vaikka yksityisyyttäkin lisättyä, jos siltä tuntuu.


Kerron pari sanaa lauluharrastuksestani. Olen laulanut lähinnä karaokea noin kymmenen vuotta.
Tämän vuoden tammikuussa lähdin mukaan eläkeläiskerhoon. Sielläpä olikin innokas musiikinharrastaja, joka laulaa ja soittaa kitaraa. Lähdin tietysti innolla kaikkeen  mukaan. Käymme kerran kuussa laulamassa ja muutenkin viihdyttämässä kahdessa palvelutalossa.
Oma kerhomme kokoontuu kerran kuussa. Siellä on yhteislaulua. Pari kertaa olen ollut esilaulajana haitarin säestyksellä.
Tämä innokas musiikkivastaava on saanut minut laulamaan kaksiäänisesti. En olisi koskaan uskonut. Minä toki lauloin melodiaa ja hän itse niitä "stemmoja".  Tulossa on myös esiintyminen paikallisen harrastajabändin kanssa marraskuussa.

Laitan tähän linkin, jossa Souvarit laulavat sinisestä huivista. Opettelin sen syksyllä ja sitä olemme nyt esittäneet. Laulu on hyvin suosittua lavatanssimusiikkia.

Sininen huivi.


Hyvää syksyä kaikille. Olen iloinen, että luit kuulumiseni.

Aina on aihetta villasukkiin.

Avustajan varpaat.

Viime viikkoina on mielessäni pyörinyt Tapio Rautavaaran laulu "Lauluni aiheet". Linkitän sen jutun lopuksi. Laulu päättyy sanoin: "On aihe lapsi pienoinen ja sauva vanhuksen, niin paljon on aihetta lauluun." 

Joskus sukkia tulee tehtyä vain tekemisen palosta tai muuten sen kummempia ajattelematta. 

Nyt sattui niin, että näistä kolme sukkaparia ovat tehty ajatuksella saajasta.   

                              

Näissä sukissa olen vain toteuttanut itseäni. Ajatuksena luoda jotakin kaunista ja lämmintä.

Jotkut ihmiset tekevät todella paljon toisten hyväksi. Työtä, jota ei enää edes huomata eikä muisteta arvostaa. Ajattelin antaa nämä sukat sellaiselle puurtajalle, joka on minuakin auttanut, eikä tee itsestään suurta numeroa.  Sukassa vohvelineulosta.

                                                                        

Nämä sukat saa tärkeä ystävä. 

Uudemman ystäväni mies saa tällaiset unisukat.

Vaikka elämä ei aina olekaan sellaista "En päivääkään vaihtaisi pois" -elämää, niin laulun ja sukan aiheita toki löytyy usein.   Tässä linkki Tapio Rautavaaran esitykseen: 

  https://www.youtube.com/watch?v=EpQTgmUtg-o

Kaikissa meissä asuu pieni modisti.

 Modisti on hatuntekijä ja tämä on pipo. Tässä artikkeli modistin työstä ja hatun historiasta.
Pipojen neulominen on jäänyt sukkien varjoon. Silloin tällöin pitää kuitenkin yrittää.

 Reunakaitaleena on piirakkasukan mallilla tehty kappale, joka vastaa tekijän päänympärystä.
Kaitaleen päät on helppo yhdistää ompelemalla.

Reunasta poimitaan silmukat riittävälle määrälle sukkapuikkoja. Silmukoita kertyi valtavasti ja kavensin niitä heti pois, siten että niitä jäi noin 120. Pari kerrosta  oikeaa ja sen jälkeen aloitin kavennukset viidessä kohtaa. Joka kerroksella.

 Nurja puoli näyttää tältä. Reuna on siis kaksinkertainen.

Siinä mielessä onnistunut lopputulos, että koko tuntuu hyvältä. Ehkä ompelen vuoriksi vanhan ohuen silkkihuivin, koska lanka on karkeaa. Lanka on tietysti 7 veljestä, koska sitä nyt sattuu olemaan kotona, kun inspiraatio iskee. Joku kuohkeampi lanka voisi olla kivemman näköinen.
Piirakkakuvio vähän elävöittää pipon ilmettä.

 Mummolla onkin huivi tässä jaffa-mainoksessa. muistelin, että olisi ollut pipo. Itse olen kyllä ollut enemmän huivi-ihmisiä, kuten tuo mainoksen mummokin.

Olen kuunnellut Carolaa taas tuntikausia. Hänen ääneensä ei vain kyllästy koskaan. Ja You Tubessa löytyy aina uusia, ennenkuulumattomia kappaleita. Tässä yksi.

Piirakoita ystävälle.

Vuosia sitten sain piirakkasukat lahjaksi. Ne olivat minulle liian suuret. Siitäkö lie johtunut, etten koskaan pitänyt koko mallista. Muutama vuosi sitten tein yhden parin ja ihastuin. Piirakkasukkaa voisi kutsua oikein terapiasukaksi. Malli on kaunis, helppo ja koukuttava. Sukkia valmistuu huomaamatta "piirakka kerrallaan".

Kerroksien laskeminen on tarpeetonta. Sukan koon voi todeta helposti kuvioit laskemalla.

Tällä kertaa tein myös lapaset. Kuvio on sama kuin sukassa. Kämmenpuolella on 11 + 12 silmukkaa. Peukalossa 20 silmukkaa.

En tehnyt peukalokiilaa. Intialainen kiila voisi sopia tähän hyvin.

Jos ohje on päässyt unohtumaan, tarkistan sen tästä vanhasta Novitan sukkalehdestä.
Ohjeessa joustimen silmukat neulotaan takareunasta. Kuten kuvasta näkyy, teen ihan tavallisen oikean silmukan.

Lankana käytin 7 veljestä. Väri taitaa olla luumu. Puikot 3,5.
Useimmiten sukat pääsevät suoraan käyttöön ilman kummempia toimenpiteitä.
Nämä kastelin huuhteluainevedessä ja levitin tasolle kuivumaan. Karhea lanka saa aivan uuden pehmeyden. Mukavampi antaa vaikka lahjaksi.