Pieni lomamatka, paljon kuvia.

25.8.2012

Olen usein haaveillut meneväni Loviisan päivänä Loviisaan. Viime lauantaina se toteutui. Sää suosi matkaajia. Aurinko paistoi lämpimästi.
Auringonkukkakimppu on kuvattu Loviisan torilla.

Loviisassa on paljon kaunista nähtävää. Tuon vaaleanpunaisen talon kulmassa on ravintola, jossa söimme lounasta.

Kaupungilla oli paljon erilaisia kirpputoreja ja muita myyjiä. Käsityöläisiä tässä edustaa villasukkien upea rivistö.

Silmiini osui tutun näköinen kangas. Tuo mekko oli jo myyty mutta kerkesin sitä kuvaamaan. Kangas on satiinipintaista paksua puuvillaa. Nuoren tekijän kanssa ihastelimme kangasta. Hän oli saanut ostaa sen siistinä rullana jostakin. Minä kerroin, että itselläni oli 60-luvulla tuosta kankaasta sisareni ompelema vaate, vihreä-keltainen väriltään.

Olin hyvällä mielellä ja pysähdyin tutkimaan näitäkin sormuksia. Sormus on virkattu ohuesta rautalangasta ja helmiä on kiinnitetty koristeeksi.

Silmiini osui tämä karuselli-niminen sormus ja ostinkin sen itsellni. Myyjä kertoi. ettei kukaan ollut sitä edes sovittanut.
Loviisasta jatkoimme matkaa Kotkan ja Haminan kautta Vaalimaan suuntaan.

Tässä niitä rekkajonoja. Autot olivat siististi tien reunassa, niille varatuissa kohdissa. Muu liikenne huristeli ohi.
Ylämaan spektroliittikorujen ihastelu ei onnistunut, koska turistiliikkeet olivat juuri sulkeneet ovensa.

Ilta kului Lappeenrantaa ihastellessa. Kaupunki on vehreä ja kaunis. Sinne voisi menna lomailemaan pidemmäksikin aikaa.
 Satamasta on muodostunut kaupungin kesäinen olohuone.

Siellä oli tuo elokuvasta tuttu tervahöyry, Prinsessa Armaada.

Saimme kuunnella kuorolauluakin. Esiintymässä oli kuorosodastakin tuttu Carpe Diem.
Kuoron nimihän tarkoittaa"tartu hetkeen".  Se on hyvä ohje meille kaikille.

Ei Lappeenrantaa ilman Vetyä ja Atomia. Tästä kuvasta voi tarkistaa sisällön.

Tässä Vety kaikilla mausteilla.

Sataman läheisyydessä on myös Hiekkalinna ( http://hiekkalinna.lappeenranta.fi ). Tätäkin turistinähtävyyttä voisi tutkia pitkään. Historialliset aiheet toteutettuna hiekkaan valamalla.
Lapset ja ympäristö oli myös esillä.

Hiekkaveistosten lisäksi oli pienimuotoinen huvipuisto ja erilaisia ostospaikkoja.

(http://www3.lappeenranta.fi/linnoitus/#) Tutusuimme myös linnoitukseen. Linkin kautta saa enemmän tietoa historiasta.

Kävelyn kauniissa ympäristössä kruunasi herkullinen hetki http://majurska.com/ kahvila Majurskassa, josta kuva yläpuolella. Suosittelen!

Linnoituksen alueella on myös ortodoksinen kirkko. Siellä piipahtaminen oli kuin matka toiseen maailmaan.

Kolme viimeistä kuvaa ovat vanhasta pajasta, jossa työskenteli lasteni isän isoisä. Tämä taitava seppä teki työkalunsakin itse. Jälkipolvet ovat kunnioittaneet hänen  elämäntyötään ja säilyttäneet pajan sellaisenaan.



Lopuksi mainostan vielä Kuusenoksa ja Lukinlanka näyttelyä, joka on Lahden historiallisessa museossa. Siellä voi ihailla esimerkiksi hienoja kirjontatöitä.

Ylpeänä esittelen.

Villasukat naiselle. Seiskaveikan purkulangasta. Nämä onnistuivat hyvin, vaikka kärjen purkasinkin, kun tuli liian pieni sukka. Koko on minulle aina vähän vaikea asia. Omaan jalkaan on helpointa tehdä sopivat.

Villasukat uusiolangasta.

Tässä miesten villasukat. Malli aivan tavallinen perusmalli, peruskantapäällä. Lankana kertaalleen purettu Seitsemän Veljestä. Puikot 3 1/2, sukan koko 45.
Onneksi on villasukan ystäviä, joille näitä voi neuloa.

Tyyny kuin leivos.

Keväällä tein auringonkeltaisen torkkupeiton. Tämä pieni tyyny (halkaisja 33 cm) valmistui samaan sarjaan. Keskellä ovat aiemmin mallitilkuiksi tekemäni afrikankukat, jotka hyödynsin tässä. Muuten käytin vain kiinteitä silmukoita. Ulkoreunassa kiertää  nirkkokerros. Lankana on Mandarin Petit.
Tyynyn sisällä on vanulevy, jonka kiinnitin muutamasta kohdasta, että pesussa pysyisi paikoillaan. Yläkuvassa  kiinitykset näkyvätkin.

Tervetuloa uudet lukijat! Olen oikein iloinen, että teitä on nyt 60.

Purkulankaa.

Uusiolankakerä.

Lähtötilanne.

Purkulankavyyhtejä.

Vuosia sitten tein miesten villapaidan. Paita onnistui hyvin mutta se ei ole kuitenkaan päässyt ketään lämmittämään. Koska lanka on Seitsemää Veljestä, halusin käyttää sen uudelleen.
Purkaminen sujui ihan helposti. Vaikeinta oli saumojen ratkominen.
Purkamisen jälkeen lanka piti tietysti saada uudelleen vyyhdittyä. Minulla on siihen työkalu, viipspuu, jonka isäni on minulle tehnyt joululahjaksi, kun olin lapsi.
Valmiit vyyhdit kastelin huuhteluainevedessä, että lanka suoristuisi. Kuivatuksen jälkeen lanka on valmista uusiokäyttöön.

Eihän tällä teolla maailma pelastu, mutta ei mene hyvä lanka hukkaan . Monet sukat saan tehtyä tuosta lankamäärästä. Iltojen hämärtyessä voisi kohta aloittaa.

Olen esitellyt samanlaisen purkuprojektin aikaisemminkin. (klikkaa)