Saaristoseikkailu 11. -12.8.2020

 Seikkailu alkoi Kustavista.

Ensimmäinen vesimatka tapahtui lossilla.

Vuosnaisten laiturista  M/S Viggen vei meidät Åvaan. Matka kesti 45 minuuttia.

Åvasta Torsholmaan ajoimme autolla. Matka on 21 km. Kiertelimme  tutkimassa maisemia.

Brandön kirkko

Hautausmaan laidalla oli kerättynä vanhoja hautakivia ja-ristejä.

Yhteysalus M/S Alfågeln vei meidät Torsholmasta Hummelvikiin. Ajoaika oli 2h 30 min.
Yövyimme Vardössä, Sandösund Resortissa. Siellä kohtasimme yrittäjän arjen. Paikat olivat tyhjinä. Itse olimme rauhallisella mielellä, juuri tuon väljyyden takia.  Nyt, kun tätä kirjoitan koronan toinen aalto nostaa vahvasti päätään.

Aamulla lähdimme kohti Simskälaa, Myrkyluodon Maijan maisemiin. Sää oli tyyni ja aurinkoinen Merikin oli aivan pläkä. Hämmästyin meriveden kirkkautta. Sellaista en ole ennen nähnyt täällä pohjolassa. Tämä oli ehkä kesän ihanin päivä. Otin paljon kuvia, mutta ne eivät vedä vertoja oikealle maisemalle.

https://www.ts.fi/teemat/matkailu/50623/Anni+Blomqvistin+jaljilla+Simskalassa Tämän linkin takaa löytyy lisää tietoa kirjailija Anni Blomqvistiin liittyen.

Tutustuimme Vårdön kirkkoon ja kirkkomaahan.

Vårdön kirkko

Jatkoimme matkaa ja tutustuimme pikaisesti Kastelholman linnaan  http://www.kastelholm.ax/fi/
Ruokailimme  Michael Björklundin ravintolassa, joka oli linnan läheisyydessä. https://smakbyn.ax/fi/meista/  Suosittelen lämpimästi. Valitsimme ruoan lounaslistalta. Söin lihapullia ja perunamuusia, kyllä oli hyvää. Kuva jäi ottamatta.

Lautta M/S Odin kuljetti meidät matkan Långnäs - Snäckö. Matka kesti 2h 30 min.

Tutustuimme myös  Kumlingen kirkkomaahan.

Kumlingen kirkko

Seuraavat kolme kuvaa ovat yöpymispaikkamme läheltä; leirintä/karavaanarialue ja uimaranta.

Seuraavat kuvat ovat lauttamatkoilta Kumlingesta Torsholmaan, joka kesti 1h 10 min ja Åvasta Vuosnaisiin, joka kesti 45 min.

Koko seikkailuun sisältyi neljä lossimatkaa ja viisi matkaa yhteysaluksilla.

Seikkailun jännittävin hetki lienee ollut tämä. Auto ajettiin piippuhyllylle. Joku matkakumppani keksi, että sieltä pitää peruuttaa pois! No ei onneksi tarvinnut. Lautta kääntyi ja kaikki sujui hienosti.

Tulipa pitkä postaus vaikka retki kesti vain lyhyen aikaa.
Kiitos matkakumppanilleni retken suunnittelusta ja toteutuksesta. Hän tunsi paikat kuin omat taskunsa, oli turvallista matkustaa.

Ystävän muistolle.

Tänään muistelemme poisnukkuneita läheisiämme. Viime kuussa menetin pitkäaikaisimman ystäväni. Tapasimme syksyllä 1973. Kerkesimme tuntea toisemme neljäkymmentäviisi vuotta. Hänestä tuli aikanaan myös esikoiseni kummitäti. Tapasin hänet vielä elokuun lopulla. Tiesin silloin, että se olisi viimeinen tapaamisemme. Olen kiitollinen, että hän jaksoi ottaa minut vastaan. Kaikki tuntui niin selvältä. Hänen elämänsä oli päättymässä.

Ystäväni harrasti maalaamista. Sain tämän taulun häneltä syntymäpäivälahjaksi. Ruiskaunokit olivat hänen lempikukkiaan.

Aamulla kuuntelin musiikkia tietokoneen äärellä. Vastaan tuli Ankin kaunis kappale, joka jotenkin kosketti ja tuntui sopivan ystäväni muistelemiseen. Ruiskukatkin mainitaan.

Niin aikaisin. Anki Lindqvist

Laitan tähän pari kuvaa kodistani ja parvekkeesta, joka remontoitiin viime kesänä. Olohuone ikäänkuin jatkuu pidemmälle, kun parveke on siisti.

Kuvia parvekekukista vuonna 2015 Kuvissa on kimppu harjaneilikoita. Ne kukat oli tuonut tuo ystäväni. En muistanutkaan tällaista.

Parvekelasit laitettiin myös. Se lisää luonnollisesti käyttömukavuutta.

Uudet tuolit ostin kesän loppuunmyynnistä. Pöytä löytyi Ikeasta.
Lasitettu parveke toimii talviaikaan, etenkin jouluna, myös ruokien säilytystilana.

Nämä kaihtimet on ihan parasta. Parveke on hyvin aurinkoinen, joten kaihtimet ovat enemmän kuin tarpeeseen. Ja niillä saa vähän vaikka yksityisyyttäkin lisättyä, jos siltä tuntuu.


Kerron pari sanaa lauluharrastuksestani. Olen laulanut lähinnä karaokea noin kymmenen vuotta.
Tämän vuoden tammikuussa lähdin mukaan eläkeläiskerhoon. Sielläpä olikin innokas musiikinharrastaja, joka laulaa ja soittaa kitaraa. Lähdin tietysti innolla kaikkeen  mukaan. Käymme kerran kuussa laulamassa ja muutenkin viihdyttämässä kahdessa palvelutalossa.
Oma kerhomme kokoontuu kerran kuussa. Siellä on yhteislaulua. Pari kertaa olen ollut esilaulajana haitarin säestyksellä.
Tämä innokas musiikkivastaava on saanut minut laulamaan kaksiäänisesti. En olisi koskaan uskonut. Minä toki lauloin melodiaa ja hän itse niitä "stemmoja".  Tulossa on myös esiintyminen paikallisen harrastajabändin kanssa marraskuussa.

Laitan tähän linkin, jossa Souvarit laulavat sinisestä huivista. Opettelin sen syksyllä ja sitä olemme nyt esittäneet. Laulu on hyvin suosittua lavatanssimusiikkia.

Sininen huivi.


Hyvää syksyä kaikille. Olen iloinen, että luit kuulumiseni.