Purkuhomma.

Kuvissa näkyvät pannunaluset ja kasa purkulankaa; kesälomani käsityöt.
Kaksi vuotta sitten harrastimme kaikki innolla Bavarian-virkkausta, jonka ohje löytyy täältä.
Minäkin tein pannulappuja ja tällaiset tuolinpäälliset keittiöön. Ne olivat kyllä kauniit mutta arvatenkin aika epäkäytännölliset ja venyvät. En keksinyt mitään käyttöä niille tuollaisina ja päätin taas purkaa, vaikka ne alunperin jo olivat purkulankaa. Linkin takana kuvia siitä projektista.

Tässä taas lähtötilanne.

Kerin langan suoraan kerälle.

Värikkäitä keskiosia en purkanut, koska se olisi ollut liian työlästä.

Virkkasin palat reunoistaan yhteen ja koristin yksinkertaisella nirkkoreunuksella.

Toinen puoli on vähän eri värinen.

Lankaa on taas runsaasti. Bavarian on jossakin mainittu nimellä "lankasyöppö"
Kuvassa langat ovat jo kuivia. Kastelin ja huljuttelin vyyhdit huuhteluainevedessä. Vyyhtien tekemisessä käytin sitä pientä viipspuutani, jonka joulupukilta lapsena sain. Isä oli sen minulle veistänyt. Isä ei varmasti arvannut, että se olisi näin kovassa käytössä.
Laitan tähän linkin blogini alkulehdelle, jossa kerron tarinan.

Ajattelin antaa pannunaluset hyväntekeväisyysarpajaisiin. En ole varma raaskinko...ovat aika kauniit.
 Langasta voisi tehdä vaikka varrettomia villasukkia niihin samoihin arpajaisiin.

Hauska sattuma, että eilen ja tänään blogissani on käyty facebookin kautta katsomassa juuri näitä tuolinpäällisiä.

Purkulankaa.

Uusiolankakerä.

Lähtötilanne.

Purkulankavyyhtejä.

Vuosia sitten tein miesten villapaidan. Paita onnistui hyvin mutta se ei ole kuitenkaan päässyt ketään lämmittämään. Koska lanka on Seitsemää Veljestä, halusin käyttää sen uudelleen.
Purkaminen sujui ihan helposti. Vaikeinta oli saumojen ratkominen.
Purkamisen jälkeen lanka piti tietysti saada uudelleen vyyhdittyä. Minulla on siihen työkalu, viipspuu, jonka isäni on minulle tehnyt joululahjaksi, kun olin lapsi.
Valmiit vyyhdit kastelin huuhteluainevedessä, että lanka suoristuisi. Kuivatuksen jälkeen lanka on valmista uusiokäyttöön.

Eihän tällä teolla maailma pelastu, mutta ei mene hyvä lanka hukkaan . Monet sukat saan tehtyä tuosta lankamäärästä. Iltojen hämärtyessä voisi kohta aloittaa.

Olen esitellyt samanlaisen purkuprojektin aikaisemminkin. (klikkaa)

Rauhallista Joulua.

Joulupäivän aamu. Tykkylumiset männyt heilahtelevat tuulessa. Ihana hämärä kaikkialla. Huomenna on päivä taas kukonaskelen pidempi. Pakkasta mittarissa 12 astetta. Joulusää täyttää kaikki unelmat.
Toinen päiväni "bloggaajana".
Huomasin, että "silmukoiden ketju" ei ole kovin omaperäinen nimi blogilleni. Mutta se nyt vain syntyi. Se kuvaa minulle sukupolvien sukka- ja käsityöperinnettä. Poikani sanoi joskus, että kun olemme tällaista "villasukkasukua".

Sain joululahjaksi kivan villasukkakirjan. Jotakin uutta pitänee sieltä kokeilla. Vaikkapa sukat, joissa varsi on virkattu ja terä neulottu.

Lahjakirjan aukeama.

Googlasin tuota "viipspuuta". Viipsinpuu, Langan vyyhtimislaite. Englanniksi "Niddy Noddy".

Jouluaattona 2010

Lapsena joulupukki toi minulle mieluisan lahjan. Isä oli veistänyt pienen työvälineen, jolla pystyi vyyhtiämään lankaa. Huusin riemuissani: "viipspuu, viipspuu". Olin silloin ehkä viisivuotias. Käsityö kuului silloin aikuisten arkeen; minäkin aloin opetella ketjusilmukoiden tekoa.
Tuo viipspuu on säilynyt mukana muutoissa ja mutkissa elämän tiellä.  

"Viipspuu"

Kansakoulun käsityöt alkoivat pannulapun virkkaamisella. Reuna meni aluksi helposti vinoon, mutta innostus säilyi. Kymmenvuotiaana tehtiin jo kirjontatöitä. Aika vaativaa se oli. Minulle jäi tunne, että tätä en ainakaan osaa, kun käsialani ei ollut yhtä tasaista kuin opettajalla. Nyt kun katson tuota työtä, huomaan, että aika hienohan se on ollut pienen tytön tekemäksi.

"Kansakoulun käsityö"

Pari vuotta sitten hakeuduin kansalaisopiston kirjontakurssille. Halusin nähdä, opinko kirjomaan. Opetus oli loistavaa. Opeteltiin aluksi pistoja, opettaja neuvoi miltei kädestä pitäen. Riemullinen kokemus lähes viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ei minusta mestaria vielä tullut mutta kipinä syttyi. Nyt en vain ole päässyt ryhmään mukaan, koska toinen mieluisa harrastus on samana iltana.
Aloitin syksyllä kansalaisopistossa karaoke-kurssin. Laulamisessakin sain palata sinne pienen innokkaan tytön kokemukseen. Sen pienen rusettipään, joka sai laulaa sooloa kuoron kanssa koulun kevätjuhlassa.

Villakirjontaa kansalaisopistossa

Villakirjontaa "pässinpökkimässä" villatakissa. Huivi varrasvirkkausta.

Villasukkien teko on ollut harrastukseni noin viidentoista vuoden ajan. Sukkia syntyy omille ja vähän vieraammillekin. "Kun jalat ovat lämpimät, on kaikki hyvin". Itse tehdyillä sukilla voi kiittää, toivottaa onnea, toivoa pikaista paranemista, toivoa hyvää toiselle.
Niitä tehdessä voi mietiskellä ja hiljentyä. Voi myös samalla katsoa TV:tä tai vaikkapa laulaa :)

Langantähteistä omaan käyttöön

Lahjaksi

Tässä vielä muutamia käsitöitäni.

Villapuku tyttären pojalle.

"Tilaustyö lapsiperheelle"

Näillä sukilla toivotin onnea tyttäreni perheelle.

Pikkupojan lapaset.

Poncho isoäidin neliöistä. Florica-lanka.

Kolme huivia. Langat: Lenkkialpakka, Bambulanka, Vool.

Joskus joulut ovat eräänlaisia merkkipaaluja elämässä.
Vuosi sitten joulupukki toi lahjaksi tietokoneen. Elämään avautui aivan uusia ulottuvuuksia, youtuubeineen ja facebookeineen. En usko ulkoisiin ryppyvoiteisiin mutta näillä "eväillä" olen saanut sisäisen kasvojenkohotuksen.
 Nyt on taas jouluaatto. Sain lahjaksi blogi-harrastuksen :)