Kevätvauvalle.

Koko setti. Peitto, pussi ja sukat.

Koristeraita. Valkovuokot.

Lähikuva.

Huppu.

Reunapitsi.

Vuosi sitten tein ensimmäisen toukkapussini hyväntekeväisyyskeräykseen. Ohje löytyy TÄÄLTÄ.
Tässä toinen versio samalla ohjeella.
Koska malli valmistuu tasoneuleena, eteen jää sauma. Siihen kirjailin valkovuokkoköynnöksen. Samalla sauma häipyy näkymättömiin.
Lankana käytin Dropsin Merino Extra Fine -lankaa. Puikot numero 4. Lankaa kului 225g.
Pussin alla on pikkuinen peitto vauvalle. Mitat noin 60 x 60 cm. Siihen käytin Novita Wool -lankaa.
Punaiset junasukat ovat samaa settiä. Niihin käytin Pikkusisko lankaa, josta on myös reunapitsi.
Peitteeseen suunnittelin tricolor-väritystä. Mutta kun on liikkeellä ilman ohjetta, voi käydä näinkin. En saanut sinistä sopimaan peiton reunapitsiin. Peitto on ihan ainaoikeaa ja reunapitsi ketjusilmukkalenkkejä.
Tässä vielä linkki ensimmäisen pussin teosta kertovaan postaukseeni: http://silmukoidenketju.blogspot.fi/search/label/Toukkapussi

Oikein hyvää kevättä kaikille lukijoille ja blogiystävilleni. Täällä jo silmut vihertävät pensaissa.

Toukkapussi.

Sain FB-kaverilta haasteen. HAASTE löytyy tuon linkin takaa. Tarkoituksena on tehdä lämpimiä pusseja Afganistanin vauvoille.
Otin haasteen vastaan ja haastoin muitakin mukaan. Ohjeen  VILLAKAPALOON sain tuosta blogista. Ohje on kahdelle puikolle. Ohje pyöröpuikoille löytyy TÄÄLTÄ.

Tällaiselta pussukka näyttää ennen ompelua.

Ommeltuna, nytkin jo käyttövalmiina.

Profiili. Tein helmineuletta huppuosan reunaan. Siihen muodostui tuollainen siippa.

Tästä aukosta vauva pujotetaan kapaloon. Pussin voi myös rullata, kuten ensimmäisessä kuvassa näkyy. Se helpottaa pukemista.

Virkkasin koristeeksi vihreällä langalla yhden kerroksen hupun reunaan kiinteitä silmukoita , joiden väliin ketjusilmukka. Varmistin ketjusilmukoilla, etten kiristä liikaa reunaa.

Suunnittelin villakirjontaa mutta päädyin tekemään kolme pientä virkattua kukkaa. Ne oli helppo toteuttaa ja ommella kiinni neulalla.

Tällainen toukkapussi olisi ainakin talvivauvalle oikein mukava täällä kotimaassakin. Oli helppo tehdä. Käytin nelosen puikkoja ja seiskaveikka lankaa. Lanka on karkea mutta vauvahan ei tule pussiin paljaaltaan. Päädyin tähän lankaan, koska noissa blogien esimerkkikapaloissakin oli sitä käytetty.

Ottakaa haaste vastaan. Linkkien takaa löytyvät kaikki tiedot, kuinka toimitaan.

Pienet joulusukat.

Junasukat.

Tällaiset pikkusukat valmistuvat nopeasti. Lähestyvä joulu innosti valitsemaan punaisen langan.
Ohje sukkiin löytyy TÄÄLTÄ.

Jotakin pientä.

Nämä pikkusukat valmistuivat nopeasti. Lankana on Vuorelman Veto. Silmukoita 44, kolmosen puikoilla. Laitoin varteen kiristysnyörin, etteivät sukat putoaisi koko ajan viuhtovista jaloista.

Laitoin mehumukinkin kuvaan. Flunssavirus on vaivannut jo viikon ajan. Aloin häätämään sitä nyt kaupasta ostetulla mustaherukkamehulla. Ja lepään seuraavat neljä päivää. Saatan kyllä vähän neuloa.

Sukat vauvalle.

Tein sukat viisikuiselle lapselle. Aiemmin syksyllä tein tällaisen pienen peitteen, jota voi käyttää turvaistuimessa lämmikkeenä. Lankana on Novitan Puro, värinä takkatuli.
Sukat tein nelosen puikoilla, mallin keksin tehdessäni.
Puroa oli tosi mukavaa neuloa, onhan se 100 % villaa. Harkitsin myös teräosan huovutusta. Mutta en malta sitä nyt yrittää, vaan laitan sukat kiireesti postiin.

Pieni peitto vauvalle.

Kesällä tekemäni afrikankukkapeitto näytti niin aneemiselta, että tein lapsenlapselleni uuden värikkäämmän peiton. Tämä on neulottu Novitan Puro-takkatuli langasta. Käytin puikkoja nro 6 ja lankaa kului 200g. Valmis peitto on kooltaan 60 x 55 cm.

Peitto on helmineuletta. Reinoihin virkkasin pylväskerroksen ja nirkkoreunan.

Langan värit sopivat hyvin ruskean turvaistuimen sävyyn.  Turvaistuimessahan tällaista pientä ja lämmintä peittoa voi käyttää.

Virkattu unirätti.

Hymynaaman virkkaaminen puuvillalangasta tuntui niin mukavalta, että innostuin tekemään lisää.
En tiedä voisiko puhua innovaatiosta, mutta ihan itse tämän keksin. Tai ehken kuitenkaan... Mielessä oli Ainun ensipupu-unirätti. Lähinnä sen aaltoileva helmaosa. (Linkistä voi käydä kurkkaamassa Ainun vauvatuotteita.)
"Rätissä" on erilaisia pintoja kosketeltavaksi, nypyköitä hypisteltäväksi, reikiä tutkittavaksi. Se on myös pehmeä, koska lankana on Mandarin Petit. Puuvillalanka, joka kestää 60 asteen pesun.
Myöhemmin selviää, kiinnostaako tämä saajaa ollenkaan. Lapsethan kyllä itse tällaisen päättävät. Tekijälle tuli hyvä mieli kuitenkin.

Tervetuloa uudet lukijat :)

Hymynaama.

Villapaidan päällä.

Läheltä.

Ilta-auringossa.

Pienen kesätauon jälkeen tartuin minäkin virkkuukoukkuun. Neferin blogissa näin virkatun vauvan katselulelun, hymynaaman. Innostuin siitä  kokeilemaan. Lankana on keltainen Mandarin Petit ja punainen Kotiväki. Sisällä keinokuituvanua, jonka kiinnitin keskeltä, että pysyisi pesussa paikoillaan. Hymyn halkaisija on 14 cm. Lelun saa kolme viikkoa sitten syntynyt lapsenlapseni. En ole enää "yksinkertainen", vaan kaksinkertainen mummo. On siinä syytä hymyyn ja iloon.

Kuvausalustana on harmaanvihreä villapaita. Tein sen joskus 5-10 vuotta sitten. Se on ollut kahdellakin käyttäjällä. Kumpikaan ei ole sitä pitänyt. Ensimmäinen ei tainnut pitää mallista ja toinen valitti, että on lyhyt. Harmi, koska paita onnistui mielestäni oikeinkin hyvin. Nyt aion purkaa sen ja uusiokäyttää langan sukkiin, onhan se Seitsemää Veljestä, sukkalankaa.
Jatkossa täällä sitten näkyy vihreitä sukkia.

Tervetuloa uudet lukijat :)

Pikkuinen peitto afrikankukista.

Tässä minun ensimmäinen afrikankukkatyöni. Ohje afrikankukkaan löytyy Suuri Käsityö -lehdestä nro 4/ 2012.
Pienen peiton koko on 60 x 70 cm. Käytin Novita Wool lankaa, koukku numero 3,5.
Liitin palat yhteen viimeistä kerrosta virkatessa.

Kuusikulmaisia paloja on yhteensä 48 kappaletta. Niiden yhteenliittäminen antaa monia mahdollisuuksia. Yllätyin, että peiton kahdesta reunasta tulikin aika "mutkikas".
Viimeistelin reunoja erilaisilla pylväsryhmillä ja sain ne tasaisemmiksi. Lisäsin aaltomaisuutta vielä hieman silmukoita lisäämällä.
Uloimpana kerroksena ihan tavallinen nirkkoreunus.

Alimmassa kuvassa vielä koko peitto.
Malli syntyi peittoa tehdessä. Ihan sellaista tajunnanvirtatekniikkaa. Lopputulokseen olen tyytyväinen, vaikka matkalla mietinkin, että miksen voisi vain ottaa valmiin ohjeen ja noudattaa sitä.

Hyvää kesän alkua kaikille, jotka tämän luette.

Junasukat.

Sain juuri valmiiksi vauvan sukat. Käytin Novitan Wool -lankaa ja bambupuikkoja numero 2.5.
Noin hennot puikot eivät ole oikein mieluisat minun käsilleni. Toisaalta niitä pidellessä voi helposti eläytyä vauvan maailmaan.
Kun prinsessa Viktoria syntyi , sain minäkin esikoiseni. Nyt prinsessa odottaa esikoistaan. Näin aika kuluu ja uusia sukupolvia syntyy.
En postita näitä sukkia kuitenkaan naapurimaan kuninkaallisille. Vähän lähemmäs lähtevät, kunhan lapsi ensin syntyy.

Eilen osallistuin virsimaratoniin Lahdessa, Ristinkirkossa. Olin Laulamattomat -kuoron mukana laulamassa kahden tunnin ajan. Koko maraton kesti kaksi vuorokautta.
Virsikirjauudistus tehtiin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Monet uudet virret ovat jääneet minulle vieraiksi. Esimerkiksi virsi 395 yllätti ja liikutti aihepiirillään, joka liittyy lapsen odotukseen.

Junasukkien ohje ja koskettava tarina löytyy tuon linkin takaa.

Konserttimatka Helsinkiin.

Helsingin rautatieasema.

Sain kokea tänään unohtumattoman elämyksen. Menimme ystävätterini kanssa Helsinkiin, Johanneksen kirkkoon, Ylioppilaskunnan Laulajien joulukonserttiin. Olen aina pitänyt mieskuorolaulusta ja tämä kuorohan on sitä parasta.
Konsertti ei tuottanut pettymystä. Kaunein "Jouluyö, juhlayö", mitä koskaan olen kuullut. Kuoro levittäytyi ympäri kirkkoa ja laulun sai kuulla aivan kuin kuoron keskellä. Niin kauniisti se soi, ettei kyyneliä voinut välttää.
Yleisökin sai laulaa  "En etsi valtaa loistoa" kappaleen mukana. Olipa hieno kokemus laulaa tuollaisessa seurassa.

Eväät.

Ovet kirkkoon avautuivat tuntia ennen konsertin alkua. Koska paikkalippuja ei ole, on parasta olla ajoissa paikalla. Varasin mukaan evästä, kuten aikanaan lapsille luokkaretkeä varten; suklaata ja mandariinejä.

Johanneksen kirkko.

Otin kuvankin kirkosta. Ei ole kovin edustava kuva. Konsertin aikana paloivat aidot kynttilät penkkirivien päissä ja muuten valaistus oli hämärä.

Stockmann.

Vesisateesta huolimatta Helsingin ilme oli valoisa. Ihastelimme jouluvalaistusta ja käväisimme Senaatintorin joulukylässä, joka sulkeutui juuri kello 18 nenämme edessä. Käväisimme myös Kappelissa jouluglögillä, lämmittelemässä.
Sää oli tosiaan kaikkea muuta kuin jouluinen. Pukeuduin erävaeltajien ohjeiden mukaan. Villa lämmittää kosteanakin ja hyvin lämmittikin.

Rautatieaseman jouluvalaistus.

Junasukat.

Junamatkan aikana oli mukava tehdä käsitöitä, junasukkia. (Sukkien ohje ja tarina löytyy täältä)  Nämä sukathan saivat mediajulkisuutta viime viikolla. Uutisissa kerrottiin, että kaikki Ylöjärven vauvat saavat ensi vuonna tuollaiset sukat. Hienoa, että vauvojen perheitä muistetaan lämpimästi. Terveisiä vaan Ylöjärvelle, minullakin on siellä yksi lukija.
Nämä ovat minun ensimmäiset junasukkani. Ostin 2,5 numeroiset bambupuikot tätä työtä varten. Puikot ovat kevyet, eivätkä putoile. Mutta aivan kuin neuloisi hammastikuilla, niin olemattomat ja hauraat ne ovat kädessäni.

Tervetuloa lukijoikseni: Helena ja Riitta :)

Kastesetti ja lautasliinoja.

Lautasliina, mountmellick-kirjonta.

Aloitin  kirjontakurssin pari vuotta sitten. Halusin tehdä kankaisia lautasliinoja. Minulla oli jo varastossa venäläistä valkeaa pellavakangasta. Kurssin ohjelmassa oli irlantilainen kirjonta "Mountmellick". Päätin käyttää lautasliinoihin tuota kirjontaa. Lankana käytin paksua valkeaa helmilankaa. Opettelimme uusia pistoja kuten: korallisolmu, palestrinasolmu, mountmellick-pisto, kaapelipisto jne.

Jokainen kolmen kuvion sarja on toteutettu erilaisin pistoin. Liinat ovat kooltaan 42 x 42cm. Päärmätty koneompeleella.

Opettajan ehdotuksesta tein kurssin aikana kastetyynyn ja kasteliinan.

Kangas on ohutta pellavaa, kirjontalankana muliinilanka. Päärmeessä reikäommel.
Tyynyliina on levitetty kuvausta varten tuolin selkänojalle. Varsinainen "tyyny" puuttuu.

Loppiaisiltana

Tonttuperhe.

Kiitos Tuiskulle kommentista :)

Käsitöissäni pätee sama kuin leipomisessa. Tykkään kotipullasta ja teen sitä mielelläni. Muutkin tykkäävät.
Se riittää minulle. Teen joskus korvapuusteja mutta en havittele kondiittoriksi. Molemmissa, leivonnaisissa ja käsitöissä, näkyy tekijänsä käden jälki. Pullassa suorastaan maistuu.
Kun tyttäreni oli pieni, hän kysyi kerran: " Äiti, onko pullassa käden maku, kun eri taloissa pulla maistuu erilaiselta ?"

Vierailin tänään tyttäreni luona ja kuvasin hänelle tekemäni vauvanvarusteet.

Vaippahousuja hahtuvalangasta.

Nuttu, housut, myssy ja lapaset villasta. Malli 70-luvulta.

Nuttu, housut ja myssy. Virkattu puuvillalangasta. Ristiäisasu.