Isoäidinneliöitä.

Lähikuva.

Novita lehdessä oli kilpailu ehkä kuusi-seitsemän vuotta sitten. Aiheena oli poncho isoäidinneliöistä. Minulla oli pussillinen Novitan Florica-lankaa, useita värejä. Olimme ostaneet niitä tyttäreni kanssa jostakin lopetusmyynnistä.
Aloin tehdä neliöitä. Tavoitteeni oli tehdä jokaisesta palasta erilainen. Onnistuinkin siinä, muistaakseni vain kaksi oli toistensa kaltaisia.

Ryhmittelin palat värin mukaan. Värit ovat luonnossa kirkkaammat.

Yhdistin palat virkkaamalla.

Virkkasin ympärille "verkon" ja laitoin hapsut.

Olen käyttänyt ponchoani varsin paljon. Ainakin kesäteatterissa ja kesäiltaisin kaupungilla. Automatkoilla se on ollut polvilla lämmittämässä.
Nyt, kun olen nähnyt kaikki ihanat neliöt eri blogeissa, huomaan sen paloja yhdistävän värin, viimeisen kerroksen, puuttuvan. Leikin jopa ajatuksella purkamisesta. Sehän olisi helppo tehdä, koska yhdistäminen on tehty virkkaamalla. Paloja on 96 kappaletta, tulisihan siitä jonkinmoinen peitto. En tokikaan raaski. Hapsuissakin on lankaa vaikka kuinka paljon.
 sisasiistii blogissa on kaunis peitto vironvillasta. En ole ennen blogielämääni tiennyt sellaisesta langasta lainkaan. Senkaltaisen peiton voisi joskus tehdä...
virveriikka neuvoi pari päivää sitten, miten langat kannattaa päätellä noita neliöitä tehdessä.

Alimmassa kuvassa paljastuu ponchon nykyinen käyttötarkoitus. Mikrofonin pehmeänä alustana. Tärkeä tehtävä sekin.

En osallistunut siihen kilpailuun. Poncho valmistui kyllä ajoissa.