tiistai 19. heinäkuuta 2011

Bavariaa tuolinpäällisiin.



Tällaisia syntyi tällä kertaa, ilman suunnitelmaa. Neljä peflettiä keittiön tuoleihin.
Lankaa kului aika paljon. Aloitin purkulangasta ja jouduin sitten vielä ostoksillekin. Lankana seitsemän veljestä.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Lapualla.


Kirkkotekstiili.
Patruunatehtaan räjähdys mielessämme suuntasimme kohti Lapuaa. Päädyimme tutkimaan kirkkoa ja sen pihamaata, jossa palautui mieleen Suomen historia.

Vuoden 1918 muistomerkki.
Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki.
Jääkäreiden hautoja.
Talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden muistomerkki.
Kirkko ja kellotapuli.
Kirkko sisältä.
Kuva kirkkotekstiilistä.
Emme siis löytäneet tai etsineetkään mitään patruunatehtaaseen liittyvää. Jostakin palautui kuitenkin mieleen kuva arkkurivistöstä. Niin vaikuttava tapahtuma sekin aikanaan oli ja ollut esillä jälkeenkin päin.

Kirkon sivuovien vieressä oli kirjailtuja tekstiilejä, joista otin muutaman kuvan. Katselin pistoja joita töissä oli käytetty. Varsipistoja ja laakapistoja ainakin löysin. Nämä kuvat, ettei blogin alkuperäinen idea aivan unohtuisi luonto- ja matkailuaiheiden joukkoon.

Tämä oli viimeinen postaus tästä matkasta.

Sarpi, Reposaari ja mausoleumi.

Reposaaren leirintäalueen rantamaisema.
Rantakalliota.
Sinnikäs rantamänty.

Eilisen postauksen purjeveneily oli minulle iloinen lomayllätys. Kiitos siitä kapteenille ja miehistölle!

Suunniteltua sitävastoin oli poikkeaminen Porin kaupunkiin. 
Arkiporinaa -blogissaan Paula kertoi keväällä porilaisesta Sarpin kahvilasta ja sen perhos-pikkuleivistä. Kahvila löytyi helposti torin laidalta. Söimme mansikkaviinerit ja vielä nuo perhoset päälle. Ehkä vähän iso annos mutta kyllä maistui. Oli heinäkuun ensimmäinen päivä ja ukkonen oli juuri nousemassa. Kipaisimme aika nopeasti autoon turvaan. Emme joutuneet aivan myrskyn silmään, vaikka sielläpäin ukkostikin kovasti.
Farmarimessut olivat vallanneet Kirjurinluodon, jonka näyttelypuutarhaan olin myös suunnitellut menemistä.  Suuntasimme kohti Reposaarta. Matkalla poikkesimme Metsähautausmaan laidalla. Vettä satoi, joten parempi tutustuminen jäi.
Yövyimme tosiaan Reposaaren leirintäalueella. Kuvat tuossa ylhäällä ovat sieltä. Pohdimme, että täältä se Eino Grön on lähtöisin. Kaunis pieni kylä, jonka jokainen tienviitta oli meriaiheinen.

Juseliuksen mausoleumi.
Virveriikka -blogissaan Auli kertoi toukokuussa Juseliuksen traagisen tarinan.
Mausoleumi olikin hieno nähtävyys. Pohjoismaiden ainoa. Aiheesta löytyy hyvin tietoa googlaamalla.
Sigrid-tyttö kuitenkin sairasti tuhkarokon jälkitauteineen ja kuoli sitten tuberkuloosiin pian sen jälkeen 11-vuotiaana.
Nähtävyys puhutteli monella tavalla, myös kauneudellaan.
Juseliuksen säätiö on Suomen suurin yksityinen lääketieteellisen tutkimuksen tukija. Opas kertoi, että viimevuotinen lahjoitus on ollut 15 miljoonaa euroa.