Vuosikymmenen vaihtuessa.

Tämän joulukortin olen säästänyt ja käyttänyt joulukoristeena. Kortin taakse olen kirjoittanut vuosiluvun 1992. Kortin on tehnyt veljeni vaimo.

Paljon asioita on tietenkin tapahtunut tuon vuoden jälkeen. Jouluna voi palata vähän muistelemaan. Se onnistuu vaikkapa joulukoristeiden avulla.
Vaikka olen muuttanutkin kaksi kertaa tuon vuoden jälkeen, olen kuitenkin voinut säilyttää haluamani joulumuistot.

Vuonna 2014 olen tehnyt joulukalenterisukkia. Klikkaa

Pikkusukkien tie on ollut mutkikas ja siitä voisi kirjoittaa oman kirjan. Mutta sukat ovat kuitenkin olemassa ja tänä vuonna ne pääsivät näkyville. Eivät ihan joulukalenteriksi mutta koristeeksi kuitenkin.

 Kaikki sukat ovat erinäköisiä. Niissä on huomioitu adventit ja itsenäisyyspäivä. Harmaat arkipäivät. Paljon ajatuksia ja sukkamalleja. En muista mitä kaikkea mielessä pyöri tuolloin. Samana vuonna jäin myös eläkkeelle ja muutin uudelle paikkakunnalle.

Rakennelman kehikkona on kanaverkkoa, jonka sain sattumalta mummokolleegaltani. Punaisen nauhan neuloin sellaisella ajatuksella, että siihen voisi sukat ripustaa. Laitoin sen nyt vain koristeeksi. Ostin paristoilla toimivat valosarjat ja illalla ne syttyvät valaisemaan.

 Harmaata on. Mutta juuri tänä aamuna oli hetken aurinkoista. Se varmaankin innosti kuvaamaan.

Lapseni on tehnyt tämän tokaluokkalaisena . Ihmeesti on kestänyt erilaisia kiinnitystapoja.

 Nämä sain naapurilta 80-luvulla. Mitähän hänelle kuuluu?

Kodissani ei ole kovin paljoa tasoja, joita voisi jouluna koristella. Niinpä poistin valokuvat alimmalta seinähyllyltä ja kokosin siihen erilaisia joulumuistoja.
Kynttilänjalka on lapsen käsityö ja saimme sen joululahjaksi.

 Joulukellot teki tyttäreni ala-asteella.

 Tämä kortti on tosiaan kälyni taidonnäyte. Se on ollut joulukoristeena lähes joka vuosi.

 Työkaverilta 90-luvulla. Joistakin esineistä tulee rakkaita, kuten tästä.

2000-luvulta tämä hiiri.

 80-lukua. Pussukka sisältää joulumausteita. Ilmeisesti neilikkaa. Mies sai joulutervehdyksenä työelämässä. Yksinkertaisuudessaan jotenkin niin mieluinen.

Tämä kännykkäpussukka on muutaman vuoden takaa. Otan sen nyt käyttöön, kun sain uuden puhelimen ja se tarvii suojaa.

 Tämän kuusenkoristeen tein itse 80-luvulla. Halusin varmaan kuusesta tietyn näköisen ja nämä koristeet sopivat siihen. Hyvin ovat säilyneet.

Ilmeisesti pidän jouluna punaisesta väristä. Ainakin kaikki viittaa siihen.

 Työkaverilta 90-luvulla. Tämä kiinnosti kovasti neljävuotiasta. On se minustakin kiva ja kaunis.

 Parvekenäkymä ikkunan takaa.

 Tänä jouluna pukki toi kotona tehtyä oliiviöljysaippuaa. Se onkin mainio tuote. Jättää käsiin hitusen öljyä. Uusi puhelinkin alkoi totella paremmin sormenjälkeäni. Vanhemman ihmisen iho saattaa olla niin kuiva, etteivät kaikki hipaisut tuota toivottua tulosta. Ainakin minulla puhelimen sormenjälkitunnistus onnistuu nyt paremmin.

Lähivuosien muisto on tämä pannunalunen. Ollut kovassa käytössä muulloinkin kuin jouluna.

Olipa mukava kirjoitella pitkästä aikaa.  Aloitin tämän blogiin kirjoittelun yhdeksän vuotta sitten.
KLIKKAA

Blogi toi silloin elämääni paljon virikkeitä ja sisältöä.  Käsityöt ovat edelleen tärkeitä.  Olen kuitenkin keskittynyt niiden tekemiseen, en kuvaamiseen.

Oikein hyvää uutta vuosikymmentä 2020!

Ystävän muistolle.

Tänään muistelemme poisnukkuneita läheisiämme. Viime kuussa menetin pitkäaikaisimman ystäväni. Tapasimme syksyllä 1973. Kerkesimme tuntea toisemme neljäkymmentäviisi vuotta. Hänestä tuli aikanaan myös esikoiseni kummitäti. Tapasin hänet vielä elokuun lopulla. Tiesin silloin, että se olisi viimeinen tapaamisemme. Olen kiitollinen, että hän jaksoi ottaa minut vastaan. Kaikki tuntui niin selvältä. Hänen elämänsä oli päättymässä.

Ystäväni harrasti maalaamista. Sain tämän taulun häneltä syntymäpäivälahjaksi. Ruiskaunokit olivat hänen lempikukkiaan.

Aamulla kuuntelin musiikkia tietokoneen äärellä. Vastaan tuli Ankin kaunis kappale, joka jotenkin kosketti ja tuntui sopivan ystäväni muistelemiseen. Ruiskukatkin mainitaan.

Niin aikaisin. Anki Lindqvist

Laitan tähän pari kuvaa kodistani ja parvekkeesta, joka remontoitiin viime kesänä. Olohuone ikäänkuin jatkuu pidemmälle, kun parveke on siisti.

Kuvia parvekekukista vuonna 2015 Kuvissa on kimppu harjaneilikoita. Ne kukat oli tuonut tuo ystäväni. En muistanutkaan tällaista.

Parvekelasit laitettiin myös. Se lisää luonnollisesti käyttömukavuutta.

Uudet tuolit ostin kesän loppuunmyynnistä. Pöytä löytyi Ikeasta.
Lasitettu parveke toimii talviaikaan, etenkin jouluna, myös ruokien säilytystilana.

Nämä kaihtimet on ihan parasta. Parveke on hyvin aurinkoinen, joten kaihtimet ovat enemmän kuin tarpeeseen. Ja niillä saa vähän vaikka yksityisyyttäkin lisättyä, jos siltä tuntuu.


Kerron pari sanaa lauluharrastuksestani. Olen laulanut lähinnä karaokea noin kymmenen vuotta.
Tämän vuoden tammikuussa lähdin mukaan eläkeläiskerhoon. Sielläpä olikin innokas musiikinharrastaja, joka laulaa ja soittaa kitaraa. Lähdin tietysti innolla kaikkeen  mukaan. Käymme kerran kuussa laulamassa ja muutenkin viihdyttämässä kahdessa palvelutalossa.
Oma kerhomme kokoontuu kerran kuussa. Siellä on yhteislaulua. Pari kertaa olen ollut esilaulajana haitarin säestyksellä.
Tämä innokas musiikkivastaava on saanut minut laulamaan kaksiäänisesti. En olisi koskaan uskonut. Minä toki lauloin melodiaa ja hän itse niitä "stemmoja".  Tulossa on myös esiintyminen paikallisen harrastajabändin kanssa marraskuussa.

Laitan tähän linkin, jossa Souvarit laulavat sinisestä huivista. Opettelin sen syksyllä ja sitä olemme nyt esittäneet. Laulu on hyvin suosittua lavatanssimusiikkia.

Sininen huivi.


Hyvää syksyä kaikille. Olen iloinen, että luit kuulumiseni.

Aina on aihetta villasukkiin.

Avustajan varpaat.

Viime viikkoina on mielessäni pyörinyt Tapio Rautavaaran laulu "Lauluni aiheet". Linkitän sen jutun lopuksi. Laulu päättyy sanoin: "On aihe lapsi pienoinen ja sauva vanhuksen, niin paljon on aihetta lauluun." 

Joskus sukkia tulee tehtyä vain tekemisen palosta tai muuten sen kummempia ajattelematta. 

Nyt sattui niin, että näistä kolme sukkaparia ovat tehty ajatuksella saajasta.   

                              

Näissä sukissa olen vain toteuttanut itseäni. Ajatuksena luoda jotakin kaunista ja lämmintä.

Jotkut ihmiset tekevät todella paljon toisten hyväksi. Työtä, jota ei enää edes huomata eikä muisteta arvostaa. Ajattelin antaa nämä sukat sellaiselle puurtajalle, joka on minuakin auttanut, eikä tee itsestään suurta numeroa.  Sukassa vohvelineulosta.

                                                                        

Nämä sukat saa tärkeä ystävä. 

Uudemman ystäväni mies saa tällaiset unisukat.

Vaikka elämä ei aina olekaan sellaista "En päivääkään vaihtaisi pois" -elämää, niin laulun ja sukan aiheita toki löytyy usein.   Tässä linkki Tapio Rautavaaran esitykseen: 

  https://www.youtube.com/watch?v=EpQTgmUtg-o

All you knit is love.

Vaikka blogin elämä on hiljaista, sukkia kuitenkin syntyy tämän tästä. Joskus on toki vaikea aloittaa uusia, jos ei oikein tiedä, kelle tekisi.

Nämä sukat saa joku, joka todella on lämpimien sukkien tarpeessa.

Tässä kuvassa värit ovat aidot.

Lankoina seitsemää veljestä, joita olen tarjouksista, lähinnä värien takia ostanut.

Kerrosrivinousu on helppo tapa koristaa sukan varsi.

Nämä sukat ovat naiselle. Silmukoita 12/ puikko. Puikot 3,5

Kuluvan vuoden aikana sukkia on valmistunut kymmeniä. Olisi ollut mukava ikuistaa ne tänne blogiinkin. Mutta kuvaaminen on minulle vaikeaa. En saa helposti otettua kuvia, jotka antaisivat oikeutta käsitöilleni. Siksi se jää tekemättä. Siihen kuluu myös paljon aikaa.
Minulla on kyllä innokkaita apulaisia, iältään 8v, 5v ja 2v,  ympärilläni. Jospa aloitamme yhteistyön. Ovat vaan niin vauhdikkaita, että sukat saattavat kuvista unohtua.

Kuulumisia.

Oikein hyvää kevään odotusta kaikille. Blogissani on ollut hiljaista monta kuukautta. Jotkut blogiystävät ovat ehkä ihmetelleet, mistä on kyse. Ensimmäinen kuva antaa pienen vinkin. Jäin lokakuun lopussa pois työelämästä ja olen nyt eläkeläinen. Työtoverini ostivat minulle lahjaksi tuon hienon apuvälineen. Kerran olen sitä käyttänyt ja hyvin toimi sohjoisellakin tiellä.

 Syksy oli muutenkin suurten muutosten aikaa. Muutin Lahden seudulta tänne Turun läheisyyteen.
Puikot ja langat ovat olleet paketissa. Muutamat sukat ja lapaset olen neulonut mutta ne ovat menneet käyttöön, enkä ole jaksanut niitä kuvata.

Yläkuvan musta kärry oli täynnä lankaa. Hyvin olivat ystävät blogiani lukeneet, koska lanka oli sopivan paksuista ja kaksi kerää kutakin väriä.
Suurten muutosten lisäksi, olen ollut myös ilman nettiyhteyttä. Sen vuoksi en ole edes lukenut muiden blogeja.
Käsitöiden tekemisen  sijaan olen lukenut kirjoja. Päiväni ovat kuluneet joutuisasti uuteen ympäristöön tutustuessa ja kotia laitellessa. Suuri ilonaihe ovat lapsenlapset, joita voin nyt tavata useammin.
Tällaista "pientä pintaremonttia" on ollut minun elämässäni. 

Taiteilijaelämää.

Olen aina ollut huono tekemään käsitöitä ohjeen mukaan. Silloin tekemiseen liittyy jonkinmoinen riski, etten sanoisi, pieni jännitys.
 Villasukkien kanssa olen toki yltänyt jo aika hyvään tasoon. Tutuilla langoilla ja välineillä pääsen ihan toivottuun lopputulokseen. Mutta todella harvoin on mitään mallia, jota seuraisin.

Nyt käsityö on yleinen harrastus ja  seurailen erilaisia tekijöitä netissä. Olen saanut vaikutteita esimerkiksi Käsityöterapiaa by Tättähäärältä. Linkki on naamakirjaan. Hän tekee iloisia kirjoneulesukkia, jotka koristelee vielä kukkasin. Kaikki on uniikkia tuotantoa.
Se on innostanut minuakin näihin kokeiluihin.

Kukan keskellä on seitsemän ketjusilmukkaa. Sitten 14 kiinteää silmukkaa. Terälehdet ovat ketjusilmukkalenkkejä, jokaisessa kymmenen silmukkaa. Kukka on kiinnitetty ompelemalla terälehtien kärjistä.

Kukan varsi on tehty ihan neulalla. Vihreät lehdet on ketjupistovirkkausta.

Tässä kukassa on pylväitä ja nirkkoreuna.

 Ovat epäidenttiset. Taiteilijan vapaus!


Kahdet varrettomat. Pääsevät varmaankin arpajaisvoitoksi hyväntekeväisyyteen.

Tässä kuva Virpi Siiran uuden kirjan kannesta. Olen tilannut kirjan, koska seuraan Virpin blogia ja facebookin julkaisuja. Olen joskus sanonut, että hän on virkkauksen ylipapitar. Hän ei todellakaan lue ohjeita vaan luo kaiken itse. Ihailen Virpiä, hän valloittaa maailmaa virkkauksillaan.

Kuva Virpi Siiran kirjasta.