Vuosikymmenen vaihtuessa.

Tämän joulukortin olen säästänyt ja käyttänyt joulukoristeena. Kortin taakse olen kirjoittanut vuosiluvun 1992. Kortin on tehnyt veljeni vaimo.

Paljon asioita on tietenkin tapahtunut tuon vuoden jälkeen. Jouluna voi palata vähän muistelemaan. Se onnistuu vaikkapa joulukoristeiden avulla.
Vaikka olen muuttanutkin kaksi kertaa tuon vuoden jälkeen, olen kuitenkin voinut säilyttää haluamani joulumuistot.

Vuonna 2014 olen tehnyt joulukalenterisukkia. Klikkaa

Pikkusukkien tie on ollut mutkikas ja siitä voisi kirjoittaa oman kirjan. Mutta sukat ovat kuitenkin olemassa ja tänä vuonna ne pääsivät näkyville. Eivät ihan joulukalenteriksi mutta koristeeksi kuitenkin.

 Kaikki sukat ovat erinäköisiä. Niissä on huomioitu adventit ja itsenäisyyspäivä. Harmaat arkipäivät. Paljon ajatuksia ja sukkamalleja. En muista mitä kaikkea mielessä pyöri tuolloin. Samana vuonna jäin myös eläkkeelle ja muutin uudelle paikkakunnalle.

Rakennelman kehikkona on kanaverkkoa, jonka sain sattumalta mummokolleegaltani. Punaisen nauhan neuloin sellaisella ajatuksella, että siihen voisi sukat ripustaa. Laitoin sen nyt vain koristeeksi. Ostin paristoilla toimivat valosarjat ja illalla ne syttyvät valaisemaan.

 Harmaata on. Mutta juuri tänä aamuna oli hetken aurinkoista. Se varmaankin innosti kuvaamaan.

Lapseni on tehnyt tämän tokaluokkalaisena . Ihmeesti on kestänyt erilaisia kiinnitystapoja.

 Nämä sain naapurilta 80-luvulla. Mitähän hänelle kuuluu?

Kodissani ei ole kovin paljoa tasoja, joita voisi jouluna koristella. Niinpä poistin valokuvat alimmalta seinähyllyltä ja kokosin siihen erilaisia joulumuistoja.
Kynttilänjalka on lapsen käsityö ja saimme sen joululahjaksi.

 Joulukellot teki tyttäreni ala-asteella.

 Tämä kortti on tosiaan kälyni taidonnäyte. Se on ollut joulukoristeena lähes joka vuosi.

 Työkaverilta 90-luvulla. Joistakin esineistä tulee rakkaita, kuten tästä.

2000-luvulta tämä hiiri.

 80-lukua. Pussukka sisältää joulumausteita. Ilmeisesti neilikkaa. Mies sai joulutervehdyksenä työelämässä. Yksinkertaisuudessaan jotenkin niin mieluinen.

Tämä kännykkäpussukka on muutaman vuoden takaa. Otan sen nyt käyttöön, kun sain uuden puhelimen ja se tarvii suojaa.

 Tämän kuusenkoristeen tein itse 80-luvulla. Halusin varmaan kuusesta tietyn näköisen ja nämä koristeet sopivat siihen. Hyvin ovat säilyneet.

Ilmeisesti pidän jouluna punaisesta väristä. Ainakin kaikki viittaa siihen.

 Työkaverilta 90-luvulla. Tämä kiinnosti kovasti neljävuotiasta. On se minustakin kiva ja kaunis.

 Parvekenäkymä ikkunan takaa.

 Tänä jouluna pukki toi kotona tehtyä oliiviöljysaippuaa. Se onkin mainio tuote. Jättää käsiin hitusen öljyä. Uusi puhelinkin alkoi totella paremmin sormenjälkeäni. Vanhemman ihmisen iho saattaa olla niin kuiva, etteivät kaikki hipaisut tuota toivottua tulosta. Ainakin minulla puhelimen sormenjälkitunnistus onnistuu nyt paremmin.

Lähivuosien muisto on tämä pannunalunen. Ollut kovassa käytössä muulloinkin kuin jouluna.

Olipa mukava kirjoitella pitkästä aikaa.  Aloitin tämän blogiin kirjoittelun yhdeksän vuotta sitten.
KLIKKAA

Blogi toi silloin elämääni paljon virikkeitä ja sisältöä.  Käsityöt ovat edelleen tärkeitä.  Olen kuitenkin keskittynyt niiden tekemiseen, en kuvaamiseen.

Oikein hyvää uutta vuosikymmentä 2020!