Lenkillä.

Suopursun nuppuja

Suopursujen kukinta alkaa kohta. Huomenna alkava lämmin sää saa varmasti ihmeitä aikaan.
Kukkia näkyi tänään metsässä vähemmän kuin alkukeväästä, jolloin vuokkomeret lainehtivat. Metsäorvokki, kielo ja metsätähti nähtiin. Hillankukkia myös.
Hyttysiä inisi valtavasti. Olivat kovin innostuneita lenkkeilijöistä. Viime vuonna alkukesä oli myös hyvää hyttysaikaa, muistelimme.

Niinipuu.

Metsälehmus.

Viime viikonloppuna sain ihailla alkukesän loistoa sisareni kesämökillä. Siskoni esittelee aina kasvimaansa ja kaikki muutkin pihan kasvit ja kukat minulle. Peruna oli taimella, harson alla. Juhannusperunat taidetaan ostaa vielä kaupasta mutta myöhemmin sitten nautitaan heidän itsekasvattamiaan.
Kävimme kävelyllä ja katselimme puiden kasvamista. Sisareni muisti, että isämme teki itse niintä lehmuksesta. Sitä saa kuoren alla olevasta nila-kerroksesta. Isä liotti puita vedessä, virtaavassa ojassa.
Mutta miten niintä sitten puusta irroiteltiin, sitä jäimme pohtimaan. Sisartani se kiinnosti, hän haluaisi yrittää. En löytänyt googlaamalla. Tietääkö kukaan miten niintä lehmuksestä irroitellaan ?

Taponlehti.

Ilmaveivi.

"Onnittelukukat"

Vuonna 1995, kun Suomen jääkiekkojoukkue voitti maailmanmestaruuden, heräsin vasta voiton juhlimiseen. Vähän nolotti ja harmittikin.
Jos voitto tänään tulee Ruotsista, olen ainakin valmis ja tietoinen.
Perjantaina katsoin näiden kisojen ensimmäisen ottelun. Ja silloin se tuli: "Ilmaveivi". Sana/temppu, jota en ollut tiennyt edes olevan. Etunimi Mikael toki on ollut suosikkini jo jonkin aikaa viehättävän Mikael Konttisen johdosta.
Innostun urheilusta ajoittain. Yleensä silloin, kun mitaleita alkaa tulla. Nyt siis on se hetki, kiinnostua jääkiekosta!
Toivon onnea Suomen joukkueelle. Peli alkaa 45 minuutin kuluttua!

Mustikka kukkii.

Mustikan kukat.

Otin tänäänkin kuvia lenkkipolla.
Sini- ja valkovuokot ja näsiä kukkivat vielä. Koivujen viherrys on lisääntynyt.
Etelärinteessä kukki jo mustikka. Siitä kuva todisteena.
Tuo alemman kuvan kukka on minulle tuntematon. Joku nätkelmä tai virna se varmaankin on. Tunteeko kukaan ?

Luontokuvia.

Kun ottaa kameran taskuun alkaa luonnossa erottaa kaikenlaista, mitä ei ehkä muuten huomaisikaan.Tänään näkyi monta pystyynkuollutta puuta. Tikka tai joku muu lintu oli hakannut paria runkoa ahkerasti. Puunsilppu oikeastaan havahduttikin katselemaan ylöspäin. 

Kaksi kylmää päivää on saanut kevään vetämään henkeä, Viherrys lisääntyy koko ajan muttei aivan räjähtämällä, kuten lämpimällä säällä käy. Vuokotkin olivat kukat supussa.

Kirjoja.

Ystäni Eija julkaisi pari viikkoa sitten kolmannen kirjansa Pako portin alta. Eija on julkaissut aikaisemmin kaksi kirjaa: Haamupari ja Sivuaskel, dekkareita nekin.
Kirjojen päähenkilönä seikkailee lahtelainen rikosylikonstaapeli Kristiina Elo, joka harrastaa kansantanssia.Tanssi on hänen voimanlähteensä.
Pääsäispyhinä ja eilen, vapunaattona, viihdyin näiden kirjojen parissa. Veivät niin mukaansa, että mietin päähenkilön elämää lukuhetkien välissäkin.
Kun tuntee kirjailijan, tekstiä lukee, arvostaa ja tarkkailee aivan uudella tavalla. Seuraava kirja ilmestyy ensi keväänä. Kiva lukea sitten, mitä Krisselle kuluu.