keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Väliviikolla

Sukkanäyttely.


Jouluvieraat lähtivät tänään. On hiljaista.
Pakkasin puikot jouluksi pois, mutta kohta voisi taas aloittaa neulomisen. Kävin tänään lankakaupassa ja
ostin "pätkävärjättyä" Pallas-lankaa musta-valko-harmaan sävyisenä. Lapsenlapsen kummisetä saa tästä langasta tehdyt sukat. Lupasin tehdä myös poikani työkaverin vauvalle pikkutöppöset.
Noista kuvan sukista näkee tyylini. Poika sanoi joskus vuosia sitten, että sukat saisi olla aika "tight". Otin opikseni ja pyrin tekemään niistä aika istuvia. Käytössähän ne kuitenkin sitten löystyvät jonkun verran.

lauantai 25. joulukuuta 2010

Joulupäivän ilta

Tutkiskelin liinavaatekaappiani, mitä nostalgista sieltä löytyisi. En ole mikään vanhan säilyttäjä ja tilatkaan eivät ole kummoiset. Jotakin sentään oli säilynyt.


Esiliina ja huivi. Tehty käsityötunnilla keskikoulussa 60-luvulla. Konekirjontaa.
Käsityötunteja oli keskikoulussa vähän. Sukat muistan tehneeni. Olivat vaikeat, koska varteen piti tehdä kirjoneuletta. Tätä essua käytettiin kotitaloustunnilla. Olikohan pojilla ollenkaan kotitaloustunteja, en muista. Ei ainakaan "rättikässää", eikä tytöillä veistoa (puukäsityö).
Kotona en käsitöitä tehnyt. Pitkä koulumatka ja läksyjen teko vei ajan ja voimat.
Lukioajalta muistan koulukaverin, joka neuloi sukkaa joka paikassa. Villapaidan tekijöitakin oli.
Kun koulu päättyi, eivätkä läksyt täyttäneet iltoja, heräsi innostus virkkaamiseen. Mary Oljen kirjasta löytyi monta mallia pöytäliinoihin.

Pöytäliina pellavalangasta, tehty 70-luvun alussa.
Opiskeluajalta ei ole mielikuvaa villasukista tai muustakaan käsillä tekemisestä.
Ensimmäinen lapseni syntyi vuonna 1977. Hänelle tein villanuttuja ja potkuhousuja kahdet. Mallit olen säilyttänyt ja tein lapsenlapselleni samalla ohjeella v. 2009.
Kasariaikaan oli tapana koristaa kaikki pyyheliinat pitsillä. Minäkin kannoin korteni kekoon.

Pyyheliinoja vohvelikankaasta.

Komerosta löytyivät edesmenneen äitini tekemät viimeisimmät villasukat.
Äitini tekemät sukat.

Tyttäreni on myös taitava käsistään. Hän teki ensimmäiset sukat koulussa v. 1991, 12-vuotiaana. Nekin löytyivät minun kätköistäni.
Tyttären tekemät ensimmäiset sukat.
Neulatyyny, lapsuusajan käsityö.

Rauhallista Joulua.

Joulupäivän aamu. Tykkylumiset männyt heilahtelevat tuulessa. Ihana hämärä kaikkialla. Huomenna on päivä taas kukonaskelen pidempi. Pakkasta mittarissa 12 astetta. Joulusää täyttää kaikki unelmat.
Toinen päiväni "bloggaajana".
Huomasin, että "silmukoiden ketju" ei ole kovin omaperäinen nimi blogilleni. Mutta se nyt vain syntyi. Se kuvaa minulle sukupolvien sukka- ja käsityöperinnettä. Poikani sanoi joskus, että kun olemme tällaista "villasukkasukua".

Sain joululahjaksi kivan villasukkakirjan. Jotakin uutta pitänee sieltä kokeilla. Vaikkapa sukat, joissa varsi on virkattu ja terä neulottu.


Lahjakirjan aukeama.
Googlasin tuota "viipspuuta". Viipsinpuu, Langan vyyhtimislaite. Englanniksi "Niddy Noddy".

perjantai 24. joulukuuta 2010

Jouluaattona 2010

Lapsena joulupukki toi minulle mieluisan lahjan. Isä oli veistänyt pienen työvälineen, jolla pystyi vyyhtiämään lankaa. Huusin riemuissani: "viipspuu, viipspuu". Olin silloin ehkä viisivuotias. Käsityö kuului silloin aikuisten arkeen; minäkin aloin opetella ketjusilmukoiden tekoa.
Tuo viipspuu on säilynyt mukana muutoissa ja mutkissa elämän tiellä.  
"Viipspuu"
Kansakoulun käsityöt alkoivat pannulapun virkkaamisella. Reuna meni aluksi helposti vinoon, mutta innostus säilyi. Kymmenvuotiaana tehtiin jo kirjontatöitä. Aika vaativaa se oli. Minulle jäi tunne, että tätä en ainakaan osaa, kun käsialani ei ollut yhtä tasaista kuin opettajalla. Nyt kun katson tuota työtä, huomaan, että aika hienohan se on ollut pienen tytön tekemäksi.
"Kansakoulun käsityö"

Pari vuotta sitten hakeuduin kansalaisopiston kirjontakurssille. Halusin nähdä, opinko kirjomaan. Opetus oli loistavaa. Opeteltiin aluksi pistoja, opettaja neuvoi miltei kädestä pitäen. Riemullinen kokemus lähes viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ei minusta mestaria vielä tullut mutta kipinä syttyi. Nyt en vain ole päässyt ryhmään mukaan, koska toinen mieluisa harrastus on samana iltana.
Aloitin syksyllä kansalaisopistossa karaoke-kurssin. Laulamisessakin sain palata sinne pienen innokkaan tytön kokemukseen. Sen pienen rusettipään, joka sai laulaa sooloa kuoron kanssa koulun kevätjuhlassa.

Villakirjontaa kansalaisopistossa
Villakirjontaa "pässinpökkimässä" villatakissa. Huivi varrasvirkkausta.

Villasukkien teko on ollut harrastukseni noin viidentoista vuoden ajan. Sukkia syntyy omille ja vähän vieraammillekin. "Kun jalat ovat lämpimät, on kaikki hyvin". Itse tehdyillä sukilla voi kiittää, toivottaa onnea, toivoa pikaista paranemista, toivoa hyvää toiselle.
Niitä tehdessä voi mietiskellä ja hiljentyä. Voi myös samalla katsoa TV:tä tai vaikkapa laulaa :)
Langantähteistä omaan käyttöön
Lahjaksi
Tässä vielä muutamia käsitöitäni.
Villapuku tyttären pojalle.
"Tilaustyö lapsiperheelle"
Näillä sukilla toivotin onnea tyttäreni perheelle.
Pikkupojan lapaset.
Poncho isoäidin neliöistä. Florica-lanka.
Kolme huivia. Langat: Lenkkialpakka, Bambulanka, Vool.

Joskus joulut ovat eräänlaisia merkkipaaluja elämässä.
Vuosi sitten joulupukki toi lahjaksi tietokoneen. Elämään avautui aivan uusia ulottuvuuksia, youtuubeineen ja facebookeineen. En usko ulkoisiin ryppyvoiteisiin mutta näillä "eväillä" olen saanut sisäisen kasvojenkohotuksen.
 Nyt on taas jouluaatto. Sain lahjaksi blogi-harrastuksen :)