perjantai 24. joulukuuta 2010

Jouluaattona 2010

Lapsena joulupukki toi minulle mieluisan lahjan. Isä oli veistänyt pienen työvälineen, jolla pystyi vyyhtiämään lankaa. Huusin riemuissani: "viipspuu, viipspuu". Olin silloin ehkä viisivuotias. Käsityö kuului silloin aikuisten arkeen; minäkin aloin opetella ketjusilmukoiden tekoa.
Tuo viipspuu on säilynyt mukana muutoissa ja mutkissa elämän tiellä.  
"Viipspuu"
Kansakoulun käsityöt alkoivat pannulapun virkkaamisella. Reuna meni aluksi helposti vinoon, mutta innostus säilyi. Kymmenvuotiaana tehtiin jo kirjontatöitä. Aika vaativaa se oli. Minulle jäi tunne, että tätä en ainakaan osaa, kun käsialani ei ollut yhtä tasaista kuin opettajalla. Nyt kun katson tuota työtä, huomaan, että aika hienohan se on ollut pienen tytön tekemäksi.
"Kansakoulun käsityö"

Pari vuotta sitten hakeuduin kansalaisopiston kirjontakurssille. Halusin nähdä, opinko kirjomaan. Opetus oli loistavaa. Opeteltiin aluksi pistoja, opettaja neuvoi miltei kädestä pitäen. Riemullinen kokemus lähes viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ei minusta mestaria vielä tullut mutta kipinä syttyi. Nyt en vain ole päässyt ryhmään mukaan, koska toinen mieluisa harrastus on samana iltana.
Aloitin syksyllä kansalaisopistossa karaoke-kurssin. Laulamisessakin sain palata sinne pienen innokkaan tytön kokemukseen. Sen pienen rusettipään, joka sai laulaa sooloa kuoron kanssa koulun kevätjuhlassa.

Villakirjontaa kansalaisopistossa
Villakirjontaa "pässinpökkimässä" villatakissa. Huivi varrasvirkkausta.

Villasukkien teko on ollut harrastukseni noin viidentoista vuoden ajan. Sukkia syntyy omille ja vähän vieraammillekin. "Kun jalat ovat lämpimät, on kaikki hyvin". Itse tehdyillä sukilla voi kiittää, toivottaa onnea, toivoa pikaista paranemista, toivoa hyvää toiselle.
Niitä tehdessä voi mietiskellä ja hiljentyä. Voi myös samalla katsoa TV:tä tai vaikkapa laulaa :)
Langantähteistä omaan käyttöön
Lahjaksi
Tässä vielä muutamia käsitöitäni.
Villapuku tyttären pojalle.
"Tilaustyö lapsiperheelle"
Näillä sukilla toivotin onnea tyttäreni perheelle.
Pikkupojan lapaset.
Poncho isoäidin neliöistä. Florica-lanka.
Kolme huivia. Langat: Lenkkialpakka, Bambulanka, Vool.

Joskus joulut ovat eräänlaisia merkkipaaluja elämässä.
Vuosi sitten joulupukki toi lahjaksi tietokoneen. Elämään avautui aivan uusia ulottuvuuksia, youtuubeineen ja facebookeineen. En usko ulkoisiin ryppyvoiteisiin mutta näillä "eväillä" olen saanut sisäisen kasvojenkohotuksen.
 Nyt on taas jouluaatto. Sain lahjaksi blogi-harrastuksen :)

3 kommenttia:

  1. Kerrassaan ihastuttavia kädentaidon näytteitä. Hieno blogi:)

    VastaaPoista
  2. Wau, olet valtavan taitava! Hienoja töitä, aivan ihania!

    VastaaPoista
  3. Sara. Kiitos , että kahlasit loppuun koko tarinan... Arvostan kovasti kommenttiasi !

    VastaaPoista