lauantai 3. marraskuuta 2018

Ystävän muistolle.




Tänään muistelemme poisnukkuneita läheisiämme. Viime kuussa menetin pitkäaikaisimman ystäväni. Tapasimme syksyllä 1973. Kerkesimme tuntea toisemme neljäkymmentäviisi vuotta. Hänestä tuli aikanaan myös esikoiseni kummitäti. Tapasin hänet vielä elokuun lopulla. Tiesin silloin, että se olisi viimeinen tapaamisemme. Olen kiitollinen, että hän jaksoi ottaa minut vastaan. Kaikki tuntui niin selvältä. Hänen elämänsä oli päättymässä.


Ystäväni harrasti maalaamista. Sain tämän taulun häneltä syntymäpäivälahjaksi. Ruiskaunokit olivat hänen lempikukkiaan.
Aamulla kuuntelin musiikkia tietokoneen äärellä. Vastaan tuli Ankin kaunis kappale, joka jotenkin kosketti ja tuntui sopivan ystäväni muistelemiseen. Ruiskukatkin mainitaan.

Niin aikaisin. Anki Lindqvist







Laitan tähän pari kuvaa kodistani ja parvekkeesta, joka remontoitiin viime kesänä. Olohuone ikäänkuin jatkuu pidemmälle, kun parveke on siisti.

Kuvia parvekekukista vuonna 2015 Kuvissa on kimppu harjaneilikoita. Ne kukat oli tuonut tuo ystäväni. En muistanutkaan tällaista.




Parvekelasit laitettiin myös. Se lisää luonnollisesti käyttömukavuutta.



Uudet tuolit ostin kesän loppuunmyynnistä. Pöytä löytyi Ikeasta.
Lasitettu parveke toimii talviaikaan, etenkin jouluna, myös ruokien säilytystilana.



Nämä kaihtimet on ihan parasta. Parveke on hyvin aurinkoinen, joten kaihtimet ovat enemmän kuin tarpeeseen. Ja niillä saa vähän vaikka yksityisyyttäkin lisättyä, jos siltä tuntuu.


Kerron pari sanaa lauluharrastuksestani. Olen laulanut lähinnä karaokea noin kymmenen vuotta.
Tämän vuoden tammikuussa lähdin mukaan eläkeläiskerhoon. Sielläpä olikin innokas musiikinharrastaja, joka laulaa ja soittaa kitaraa. Lähdin tietysti innolla kaikkeen  mukaan. Käymme kerran kuussa laulamassa ja muutenkin viihdyttämässä kahdessa palvelutalossa.
Oma kerhomme kokoontuu kerran kuussa. Siellä on yhteislaulua. Pari kertaa olen ollut esilaulajana haitarin säestyksellä.
Tämä innokas musiikkivastaava on saanut minut laulamaan kaksiäänisesti. En olisi koskaan uskonut. Minä toki lauloin melodiaa ja hän itse niitä "stemmoja".  Tulossa on myös esiintyminen paikallisen harrastajabändin kanssa marraskuussa.

Laitan tähän linkin, jossa Souvarit laulavat sinisestä huivista. Opettelin sen syksyllä ja sitä olemme nyt esittäneet. Laulu on hyvin suosittua lavatanssimusiikkia.

Sininen huivi.


Hyvää syksyä kaikille. Olen iloinen, että luit kuulumiseni.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti