Taiteilijaelämää.

Olen aina ollut huono tekemään käsitöitä ohjeen mukaan. Silloin tekemiseen liittyy jonkinmoinen riski, etten sanoisi, pieni jännitys.
 Villasukkien kanssa olen toki yltänyt jo aika hyvään tasoon. Tutuilla langoilla ja välineillä pääsen ihan toivottuun lopputulokseen. Mutta todella harvoin on mitään mallia, jota seuraisin.

Nyt käsityö on yleinen harrastus ja  seurailen erilaisia tekijöitä netissä. Olen saanut vaikutteita esimerkiksi Käsityöterapiaa by Tättähäärältä. Linkki on naamakirjaan. Hän tekee iloisia kirjoneulesukkia, jotka koristelee vielä kukkasin. Kaikki on uniikkia tuotantoa.
Se on innostanut minuakin näihin kokeiluihin.

Kukan keskellä on seitsemän ketjusilmukkaa. Sitten 14 kiinteää silmukkaa. Terälehdet ovat ketjusilmukkalenkkejä, jokaisessa kymmenen silmukkaa. Kukka on kiinnitetty ompelemalla terälehtien kärjistä.

Kukan varsi on tehty ihan neulalla. Vihreät lehdet on ketjupistovirkkausta.

Tässä kukassa on pylväitä ja nirkkoreuna.

 Ovat epäidenttiset. Taiteilijan vapaus!


Kahdet varrettomat. Pääsevät varmaankin arpajaisvoitoksi hyväntekeväisyyteen.

Tässä kuva Virpi Siiran uuden kirjan kannesta. Olen tilannut kirjan, koska seuraan Virpin blogia ja facebookin julkaisuja. Olen joskus sanonut, että hän on virkkauksen ylipapitar. Hän ei todellakaan lue ohjeita vaan luo kaiken itse. Ihailen Virpiä, hän valloittaa maailmaa virkkauksillaan.

Kuva Virpi Siiran kirjasta.