sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Junasukat.


Sain juuri valmiiksi vauvan sukat. Käytin Novitan Wool -lankaa ja bambupuikkoja numero 2.5.
Noin hennot puikot eivät ole oikein mieluisat minun käsilleni. Toisaalta niitä pidellessä voi helposti eläytyä vauvan maailmaan.
Kun prinsessa Viktoria syntyi , sain minäkin esikoiseni. Nyt prinsessa odottaa esikoistaan. Näin aika kuluu ja uusia sukupolvia syntyy.
En postita näitä sukkia kuitenkaan naapurimaan kuninkaallisille. Vähän lähemmäs lähtevät, kunhan lapsi ensin syntyy.

Eilen osallistuin virsimaratoniin Lahdessa, Ristinkirkossa. Olin Laulamattomat -kuoron mukana laulamassa kahden tunnin ajan. Koko maraton kesti kaksi vuorokautta.
Virsikirjauudistus tehtiin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Monet uudet virret ovat jääneet minulle vieraiksi. Esimerkiksi virsi 395 yllätti ja liikutti aihepiirillään, joka liittyy lapsen odotukseen.

Junasukkien ohje ja koskettava tarina löytyy tuon linkin takaa.

14 kommenttia:

  1. Suloiset puhtaanvalkeat vauvan sukat.

    Minä olen ollut aika huono laulamaan mutta virsien lauluun haluaisin ja haluan monesti yhtyä. Pitkään en voinut laulaa, kun virret usein veisataan minulle liian korkealta. Vasta kun olen uskaltautunut laulamaan muita matalammalta välittämättä siitä, vaikka menisi vähän nuotin vierestä, olen oppinut laulamaan mukana. Virsistä minulla on monta kokemusta, että niiden sanat joskus yhtäkkiä avautuvat ja liikuttavat. Näin olen kokenut vanhojenkin virsien kohdalla, ne ovat tavallaan liian tuttuja, niin ettei niiden sanoja tule ajatelleeksi, ennen kuin sitten joskus, jolloin sanat oikeasti kolahtavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, aika korkealta menevät. Isommassa porukassa, kuten minä eilen, tukea saa vieruskavereilta ja laulaminen on helpompaa. Toisaalta isossa joukossa esim. jumalanpalveluksessa, voi laulaa niinkuin itsestä tuntuu hyvältä ja antaa tunnelman viedä.

      Poista
  2. Minulla ei ole ketään vauvaa ihan lähipiirissä, ei sisarten lasten, eikä omienkaan vielä. Kummityytöni saa vauvan huhtikuussa, hänelle meinaan jotakin kutoa ja tiedetään jopa, että poika on tulossa. Minäkin tykkään virsstä, vaikken käy kirkossa kuin joskus ja jouluna niinkuin sanotaan. Useimmiten vielä koulusta ja se ei ole varsinainen nautinto, koska siellä joutuu yleensä olemaan murkkuikäisten poliisina, voit kuvitella. Ostin kaikki Samuli Edelmanin virsilevyt, koska minusta niissä on jotenkin tuoreet sovitukset ja usein on sellainen olo, että niitä ihan kuuntelen kun kaipaa rauhallista hetkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä sukat saa ystävättäreni tytär , joka on viimeisillään.
      Lapsena koulussa oppi paljon virsiä ja mielestäni osasin niistä todella paljon. Tämä virsikirjauudistus muutti tilanteen aikoinaan enkä ole minäkään kirkossa käynyt oppimassa.
      Lauluharrastukseni myötä taitavat nyt virretkin tulla taas tutuiksi.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen virsimaraton tapahtuma siellä. Tykkään laulamisesta ja virsistäkin, mutta olen sen ikäinen, että osasin lähes kaikki vanhan virsikirjan virret ulkoa ja sitten menivät muuttamaan kaiken. Katson aina lehdestä mitä virsiä lauletaan ja lupasin itselleni, että menen kirkkoon, jos on kolme tuttua virttä, ei ole sen takia tarvinnut kirkkoon mennä. Katson tv:stä tai kuuntelen radiosta niin saan veisata väärillä sanoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlainen maraton on ollut jo viisi vuotta sitten. Kai tämä on tapa saada virsiä tutuiksi uudelleen.
      Ymmärrän tunteesi. Minäkin aina sanon, että vastustan vieläkin virsikirjauudistusta.

      Poista
  4. Minulle ovat uudet virret jääneet todella vieraiksi. Kirkossa ei tule käytyä niin paljon, että tarttuisivat korvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin meille on monelle käynyt. Ei kaikkea pitäisi uudistaa.

      Poista
  5. Käy tytöille ja pojille. Meillä ovat paikalliset maa- ja kotitalousnaiset ottaneet tämän vuoden yhdeksi prjoktiksi junasukat. Menevät muistaakseni neuvolan kautta vastasyntyneille. Kunnassamme syntyy vähän vauvoja, joten varmaan kaikille vauvoille riittää sukat.
    Poika kävi viime talvena kirkossa keräämässä merkkeja rippikoulua varten. Tuumasi kerran, että yks' rouva veisasi hänen takana täysin nuotin vierestä. Kysäisin häneltä, että katsoitko taaksesi. Nainen oli varmaan äitisi. En kuulema ollut minä, sillä kertaa. Minulle kumminkin annettiin ohje, että mene äiti takapenkkiin. Rippikoululaiset ovat etupenkissä. Meidän kunnassa on siis kaksi, jotka osaavat veisata täydellisesti nuotin vierestä. Mukavaa alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että vauvaperheitä huomioidaan.
      Kaikilla on oikeus laulaa. Se on niin mukavaa ja terveellistä :)

      Poista
  6. Söpöt sukat ♥
    Mielenkiintoiselta kuulostaa tuo virsimaratooni, siinä on ollut varmaan kurkku kuivana ,tai suu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vettä oli mukana, ettei päässyt kurkku kuivumaan :) Kieltämättä kaksi tuntia on aika pitkä aika mutta hyvin siitä selvisimme.

      Poista