Konserttimatka Helsinkiin.

Helsingin rautatieasema.

Sain kokea tänään unohtumattoman elämyksen. Menimme ystävätterini kanssa Helsinkiin, Johanneksen kirkkoon, Ylioppilaskunnan Laulajien joulukonserttiin. Olen aina pitänyt mieskuorolaulusta ja tämä kuorohan on sitä parasta.
Konsertti ei tuottanut pettymystä. Kaunein "Jouluyö, juhlayö", mitä koskaan olen kuullut. Kuoro levittäytyi ympäri kirkkoa ja laulun sai kuulla aivan kuin kuoron keskellä. Niin kauniisti se soi, ettei kyyneliä voinut välttää.
Yleisökin sai laulaa  "En etsi valtaa loistoa" kappaleen mukana. Olipa hieno kokemus laulaa tuollaisessa seurassa.

Eväät.

Ovet kirkkoon avautuivat tuntia ennen konsertin alkua. Koska paikkalippuja ei ole, on parasta olla ajoissa paikalla. Varasin mukaan evästä, kuten aikanaan lapsille luokkaretkeä varten; suklaata ja mandariinejä.

Johanneksen kirkko.

Otin kuvankin kirkosta. Ei ole kovin edustava kuva. Konsertin aikana paloivat aidot kynttilät penkkirivien päissä ja muuten valaistus oli hämärä.

Stockmann.

Vesisateesta huolimatta Helsingin ilme oli valoisa. Ihastelimme jouluvalaistusta ja käväisimme Senaatintorin joulukylässä, joka sulkeutui juuri kello 18 nenämme edessä. Käväisimme myös Kappelissa jouluglögillä, lämmittelemässä.
Sää oli tosiaan kaikkea muuta kuin jouluinen. Pukeuduin erävaeltajien ohjeiden mukaan. Villa lämmittää kosteanakin ja hyvin lämmittikin.

Rautatieaseman jouluvalaistus.

Junasukat.

Junamatkan aikana oli mukava tehdä käsitöitä, junasukkia. (Sukkien ohje ja tarina löytyy täältä)  Nämä sukathan saivat mediajulkisuutta viime viikolla. Uutisissa kerrottiin, että kaikki Ylöjärven vauvat saavat ensi vuonna tuollaiset sukat. Hienoa, että vauvojen perheitä muistetaan lämpimästi. Terveisiä vaan Ylöjärvelle, minullakin on siellä yksi lukija.
Nämä ovat minun ensimmäiset junasukkani. Ostin 2,5 numeroiset bambupuikot tätä työtä varten. Puikot ovat kevyet, eivätkä putoile. Mutta aivan kuin neuloisi hammastikuilla, niin olemattomat ja hauraat ne ovat kädessäni.

Tervetuloa lukijoikseni: Helena ja Riitta :)

Unisukkia.

Koska itse olen ihastunut varrettomiin unisukkiini, teen näitä nyt liukuhihnalta muillekin. Nämä valmistuvat nopeasti varsin paksusta seiskaveikasta.
Edellisten postausten spiraalikavennus taisi tulla minulle jäädäkseen. Vahinko, etten ollut siitä koskaan ennen kuullutkaan.
Leivoin tänään englantilaisen hedelmäkakun ja päivitin keittokirjablogiani pitkästä aikaa.

Tervetuloa lukijaksi Studiodabere, welcome :)

Spiraali kakkonen.

Ostin lauantaina Novitan sukkalehden. Siellä huomasin tuon spiraalikavennuksen, jota jo viimeksi  esittelin. Näissä sukissa tein samanlaisen kavennuksen. Jätin välikerrokset pois  ja kavensin joka kerroksella. Pidän tästä enemmän, koska olen tottunut malliin, jossa kärki kapenee nopeasti.
Annan sukat 95-vuotiaalle saunakaverilleni. Hän on aikanaan tehnyt paljon käsitöitä ja satoja sukkia. Häneltä sain tuon tossun, jonka ohjeen tallensin tänne blogiini. Tuo tossun ohje onkin kaikkein luetuin postaus.

Spiraalikavennus.

Sain juuri valmiiksi nuo terran väriset sukat. Ne pääsevät lämmittämään erään nuoren naisen varpaita. Ostin tänään Novitan sukkalehden ja sen innoittamana kokeilin niihin spiraalikavennusta. Kärjestä tuli vähän suipompi, koska kavennus on joka toisella kerroksella. Helppo tehdä.
Kuvassa myös kahdet varrettomat sukat, joista toisissa käytin jämälankoja. Olen itse ihastunut noihin varrettomiin unisukkina. Ne myös valmistuvat nopeasti, joten niitä on hauska tehdä.
Hyvää pikkujouluaikaa kaikille.

Lasten kokoa.

Tilaustyön teettäjä toi runsaasti lankaa. Tein hänen lapsilleen nämä sukat. Näitä tehdessä koin oikein riemullisia neulomistunteita. Lanka tuntui pehmeältä ja työ sujui ongelmitta. Nuo pienemmät , joissa on resori jalan päällä, ovat aika "sieppuran" oloiset. Tällainen perusperus-sukka on se minun juttu.
Sukat voivat näyttää myös tällaisilta. Ihanilta taideteoksilta. Niiden tekijä hallitsee  kirjoneuleen ja paljon muutakin. Kannattaa kurkata.

Tervetuloa lukijaksi : Simpura :)

Mitä olisikaan voinut tapahtua.

Herätessäni aamulla, koin aikamoisen järkytyksen. Olohuoneessa paloi kynttilä, joka näkyy kuvassa.
Miten tämä on mahdollista, mietin. Olenhan niin varovainen kynttilöiden kanssa, enkä uskalla jättää parvekkeellekaan mitään yöksi palamaan. Sytytin sen alkuillasta. Tein nuo harmaat sukat valmiiksi, katsoin "tartu mikkiin" ohjelman. Valvoin puolille öin blogeja lueskellen ja itsekin tein tuon sukkapostauksen ja vaihdoin blogin taustakuvan. Luin vielä ET-lehteä sängyssä, ennen nukahtamista.
Ilmeisesti liekki oli senverran pieni, että pystyin sen ohittamaan.
Jokaiseen tarinaan liittyy jokin opetus. "Älä koskaan sano, ei koskaan". Mitä vain voi tapahtua ,"eikä vahinko tule tosiaan kello kaulassa".
Nöyrin mielin jatkan matkaa. Tänään vaihdetaan autooni talvirenkaat. Pitää varautua, alkuviikosta ilma viilenee.

Sitä saa mitä tilaa.

Tässä sukat, jotka tilattiin tonttujen avuksi. Perusharmaata haluttiin, ilman raitoja.
Villasukat saattavatkin olla mieleinen lahja ihmisille, joilla on jo kaikkea.
Lämpöä tarvitsemme jokainen, etenkin jalkamme, kun talvi taas yllättää.