sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannuskukat.

Valkolehdokki
Maariankämmekkä
Valkolehdokki ja maariankämmekkä kuuluvat kämmekkäkasvien heimoon (Orchidàceae). Kun suurentaa kuvaa, voi huomata kukan muistuttavan orkideaa. Luonollisessa koossa tätä yhtäläisyyttä ei niin helposti tule ajatelleeksi.
Vietän usein juhannusta sisareni perheen mökillä. Perinteemme on ollut lähteä keräämään kukkia yhdessä ja samalla käydä metsässä lehdokkeja etsimässä. Tänä vuonna niitä olikin helppo löytää, niin paljon niitä oli.  Lehdokin tuoksu on voimakas ja se  alkaa tuoksua illalla ja lopettaa sen ennen auringon nousua.
Maariankämmekkäkin kukki ja näimme yhden pikaisella metsälenkillämme. Sekin on minulle tuttu kasvi jo lapsuusajoita.


Talvikki
Hiirenvirna ja siankärsämö
Hiirenvirna on suosikkini. Sen kukinta oli nyt parhaimmillaan.
Kuvassa näkyvä siankärsämö on vaalenpunaista. Yleensähän se on valkoinen mutta tämä pinkki on oikein kaunis.




Aurinkokin pilkahti sateen lomassa.
Laiturilla paloi omaperäinen kokko. Lankoni kerää kynttilänloput ja sulattaa niistä juhannuksesi tälläisen ulkotulen.
Vati on aito retrotuote äitiyspakkauksesta .

9 kommenttia:

  1. Valkolehdokki onkin minulle tuntematon kasvi. Maariankämmeköitä kasvoi lapsuuskodin lähettyvillä, täällä en ole niitä nähnyt. Talvikkeja on täällä paljon, samoin hiirenvirnaa ja siankärsämöä. Mukavaa tutustua uusiin kasveihin.

    VastaaPoista
  2. Täälä mökin ympäristössä kasvaa samoja kukkia. Niitä on kiva ihailla samalla kun lenkittää Patea. Kaunis maisema kuva. Kyllä suomen kesä on ihanaa.

    VastaaPoista
  3. Pientareet ovat nyt parhaimmillaan, jos niitä ei ole keritty vielä niittämään. Lähden huomenna ihailemaan pientareita :) Lomamatkalle, ensin Turkuun ja siitä pohjoiseen rannikkoa pitkin. Saan istua kartanlukijana ja nauttia maisemista ja erilaisista kukkasista.
    Tuulikki ja Paula Kristiina: Hyvää kesää teille.

    VastaaPoista
  4. Kaunista ja ihana, suomalaisen juhannuksen tunnelma kuvissasi!

    VastaaPoista
  5. Tulin juuri juhannuksenvietosta kotiin. Jo blogisi pikkukuvasta, joka näkyy omasta blogistani, arvelin tunnistavani valkolehdokin. Se on lapsuuteni ihanimpia kukkia, joita en ole vuosikymmeniin nähnyt. Siihen liittyy paljon ehkä jotain tiivistynyttä ja muistojen kultaamaa. Siksi oli ihanaa nähdä kuvasi siitä. Samoin muistan mariankämmekät, joita olen joskus myöhemminkin nähnyt. Valkolehdokissa oli vain niin hieno tuoksu. Ihania ovat nuo hiirenvirnat ja siankärsämötkin, joita itsekin ihailin tänä juhannuksena. Poimin juhannuskimpun tienpiantareen kukista, mm. juuri hiirenvirnoista ja valkoisista siankärsämöistä (lisäksi päivänkakkaraa, kissankelloa, harakankelloa ja puna-apilaa).

    VastaaPoista
  6. Sara, kiitos :) Hyvää kesää.

    Paula. Kiitos blogin ( ja digikameran), kuvaaminen on tullut tavaksi ulkona liikkuessa.
    Muistin kyllä kuvatessani, että olet maininnut jotakin lehdokista. Siksi tuntuukin mukavalta, että se sinua ilahdutti.
    Hyvää kesää.

    VastaaPoista
  7. Valkolehdokki on minulle aivan outo kasvi. En ainakaan muista koskaan nähneeni.
    Noita muita kasveja kasvaa täälläkin päin.
    Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
  8. Voi kun saisi tuon lehdokin tuoksun mukaan. Kamalan kauan on kulunut siitä, kun näin lehdokin viimeksi. Vuosikymmeniä varmaan.

    VastaaPoista
  9. Miekin nautin valkolehdokin yöllisistä tuoksuista. Meijän mökin lähettyvillä on mäki, joka oli ennen metsänhakkuuta juhannuksen tienoolla valkoisenaan lehdokeista. Tuoksu oli huumaava.

    VastaaPoista