Vuosi vaihtui. Toivon, että tänä vuonna opin tekemään karjalanpiirakoita. Minulla onkin siihen hyvä mahdollisuus. Täällä uudella asuinpaikallani olen tutustunut piirakkamestareihin. Olin jo kerran mukana piirakkatalkoissa. Silloin teimme pyöreitä perunapiirakoita. Harjoittelin heidän ohjauksessa kuorien kaavilointia.
Tänään innostuin kokeilemaan riisipiirakoiden paistoa. En ole niitä tehnyt kuin kerran aikaisemmin. Silloin lapset olivat yläasteella ja kotitaloustunnilla olivat innostuneet asiaan.
Keitin riisipuuron. Maito ( 1 litra) oli rasvatonta ja lisäsin siihen voita.
Kuoritaikinaan laitoin vettä 2 dl. Vehnä- ja ruisjauhoa molempia noin 2 dl. Ruisjauho olisi voinut olla hienompaa mutta oli vain tätä karkeaa kotona. Ensi kerralla ostan sihtijauhoa.
Leipomisalustana oli Ikean silikoninen " Sockerkaka". Se pysyy hyvin paikoillaan, suorastaan liimautuu pöydän pintaan.
Tein taikinasta tangon, jonka paloittelin 30 osaan.
Piirakkapulikalla pyörittelin taikinasta ohuita kuoria.
Työ eteni hitaasti. Kuoret kuivuvat helposti, kun ovat pannulla levällään. Nehän voisi pinota päällekkäin ja peittää muovilla.
Rypyttelin puuron piiloon ihan rennolla otteella.
Uunin lämpötila oli 275 astetta. Kokeilin, mitä leivinpaperille tapahtuu noin kuumassa. Käryä tuli muttei kuitenkaan syttynyt palamaan. Paistoin piirakoita 12 minuutin ajan.
Paiston jälkeen kastelin piirakat maidossa ja laitoin vuokaan kannen alle pehmenemään.
Pakkaspäivä kului mukavasti uutta opetellessa. Ajattelin, että noin 1000 toistoa, niin olen aika hyvä kaaviloimaan kuoria. Monta muutakin asiaa pitää vielä oppia.
Ihanteellista on tehdä näitä isommalla porukalla, voi jakaa tehtäviä useammalle.
Maukkaan näköiset piirakat en ole koskaan tehnyt. Mukavaa pakkaspäiviä:)
VastaaPoistaKiitos Ritva. Piirakat ovat ihan syötäviä. Nykyisin kuitenkin kaupoissa on oikein hyviä. Vielä en voi niiden kanssa kilpailla. Mutta harjoittelen.
PoistaOlen tenyt piirakoita nyt muutaman kerran karjalaistaustaisen ystäväni opastuksella. Kivaa puuhaa ja olen ollut yllättynyt miten hyvin opin homman. Se on totta, että kannattaa kaulia kaikki kiekot kasaan kelmun tai pellavaliinan alle ja sitten vasta putkeen täyttää piirakat. Näitä ei voi koskaan tehdä liikaa. Aina kaikki menevät ennen kuin niitä ehtii pakastaa!
VastaaPoistaHeippa Auli. Kiitos neuvosta. Ensi kerralla teen niin. Hassua tässä piirakka-asiasa on se, että vasta nyt, kun asun täällä Turun lähellä, näitä harjoittelen. Täälläpäin on paljon siirtokarjalaisia. Sellainenhan itsekin olen taustoiltani. Talossani on myös pohjoiskarjalaisia. Ehkä heidänkin kanssa vielä leivotaan.
PoistaIhan herahti vesi kielelle,ja melkein tunsin vasta leivotun piiraan tuoksun. Nuo on just niiko pitääkin olla, oikeita karjalaisia :)
VastaaPoistaKiitos Kosotäti. Hyvä, jos näyttävät aidoilta.
PoistaNäyttää herkullisilta ja ulkonäkökin niin tasaista. Itsekin tein joulunpyhinä karjalanpiirakoita, mutta ulkonäkö ei ollut läheskään noin hienoa, kun olen ehkä kerran, pari tehnyt aikaisemmin ja siitäkin on aikaa. Silloin tein anopin ohjauksella ja kastettiin piirakat lämmitettyyn voimaito-seokseen. Mutta ehdottomasti aion tehdä vastakin, hyviähän ne oli :)
VastaaPoistaKiitos Virpi kehuista. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua.
PoistaMinäkin olen ajatellut, että olisi kiva joskus tehdä karjalanpiirakoita. Koulussa niitä tehtiin joskus kotitaloustunnilla. Siitä sain innostuksen ja tein niitä silloin tällöin lukioikäisenä asuessani vielä lapsuudenkodissani Porissa. Koskaan sen jälkeen en ole karjalanpiirakoita leiponut. Sinun piirakkasi näyttävät tosi herkullisilta.
VastaaPoistaLuin pitkästä aikaa taaksepäin blogiasi ja ihastelin mm. viime kesän parvekekukkiasi. Ja hoksasin, että olet muuttanut Turun seudulle.
Kiitos Paula. Piirakanteko on hauskaa puuhaa. Omat niksinsä siinäkin on ja ne tietysti oppii toistojen myötä.
VastaaPoistaParvekekukat olivatkin aika komeat. Oli mukava touhuta kasvien kanssa.
Tosiaan. Muutin tänne Kaarinaan. En ajele enää kovin usein siitä Kosken ohitse.
Mielestäni olen kotiutunut hyvin. Nuo pikkupojat pitävät arjessa kiinni. Nuorimmainen täyttää keväällä vuoden, isommat 4 ja 7 kesällä.
Blogielämä on kuihtunut, koska en ole tehnyt käsitöitä. Lukeminen on nyt uusi harrastukseni.