 |
| Solmio. |
Eilen aloitin toisenkin blogin: Puuroa ja kiisseliä.
Ajatus lähti siitä. että hukkaan uudet ohjeet, vaikka ne olisivat olleet hyviäkin. Yritän tallettaa ne nyt tällä tavalla, että ne sitten tarvittaessa löytäisin. Laitan sinne myös vanhat, hyväksihavaitut reseptit.
Mitään gurmeeta ei sieltä tule löytymään. Ihan kiisselimeininkiä, kuten nimikin sanoo.
Muistin heti sen huivin, kun näin tämän solmion. Hieno idea tallettaa reseptit blogiin, aloittaa neittikeittokirja. Pikkuhiljaa yhdestä reseptistä se alkaa. Onnea tällekin blogille. Kävin katsomassa bataattikeittoreseptiä.
VastaaPoistaIhanaa, että aloitit tuon toisen blogin. Hyvät reseptit jatkossa sitten löytynevätkin sieltä:)
VastaaPoistaPaula ja Tuisku. Kiitos kannustuksesta. Toivottavasti saan kokkailuuni lisäpotkua blogin avulla. Leipominenhan minulta sujuu mutta ruuanlaittoon kaipaan syventämistä :)
VastaaPoistaVarmasti tulen poikkeamaan myös toisessa blogissasi. Netti on minulle ykköskeittokirja!
VastaaPoistaMinun anoppini sanoi aina minulle,jos nuorena tarjosin kiisseliä hänelle, että onpas kiisseli taloon päin eli ilmeisesti venyvää!Sanonta oli kulkenut anopin suvussa. Myös hänen anoppinsa oli käyttänyt tätä nuorta miniää kannustavaa sanontaa.Nykyisin en enää tee kiisseliä- jostain syystä? Orvokki
VastaaPoistaOrvokki. Ymmärrän:) Mikähän siinä on, että miniä on ollut jotenkin lainsuojaton.
VastaaPoistaKokeilepa kuitenkin kiisseliä.
Täällä blogimaailmassa saa positiivista palautetta.