Sydänlupauksia.



Kaksin aina kaunihimpi.

Olin hääjuhlassa viime lauantaina. Toinenkin nuoripari solmii pian avioliiton.

Järjestyksessä.

Näillä sukilla toivotan onnea kahdelle ihmiselle.

Sikin sokin.

Kun jalat ovat lämpimät, on kaikki hyvin.

I love you.

Jokaisena päivänä radio soittaa J. Karjalaisen kappaletta "Sydänlupaus". Yhdistän sen ikiajoiksi ainakin veljentyttäreni avioliittoon. Kirjoitin heidän onnittelukorttiinsa yhden säkeistön tuosta laulusta: Sydänlupaus se meidät yhteen liittää-sydänlupaus ainiaan-ei ole paikkaa eikä aikaa- ei muuttaa voi sen taikaa- muistatko sen sydänlupauksen

Keltainen krysanteemi loistaa parvekkeellani. Se on varma loppukesän merkki.

Varrettomia.

Syksyn lähestyessä sukkien neulominen tuntuu taas mukavalta. Käytin näihin varrettomiin sukkiin purkulankaa, jota esittelin edellisessä postauksessa.
Nämä sukat menevät arpajaisvoitoiksi hyväntekeväisyysarpajaisiin.

Purkuhomma.

Kuvissa näkyvät pannunaluset ja kasa purkulankaa; kesälomani käsityöt.
Kaksi vuotta sitten harrastimme kaikki innolla Bavarian-virkkausta, jonka ohje löytyy täältä.
Minäkin tein pannulappuja ja tällaiset tuolinpäälliset keittiöön. Ne olivat kyllä kauniit mutta arvatenkin aika epäkäytännölliset ja venyvät. En keksinyt mitään käyttöä niille tuollaisina ja päätin taas purkaa, vaikka ne alunperin jo olivat purkulankaa. Linkin takana kuvia siitä projektista.

Tässä taas lähtötilanne.

Kerin langan suoraan kerälle.

Värikkäitä keskiosia en purkanut, koska se olisi ollut liian työlästä.

Virkkasin palat reunoistaan yhteen ja koristin yksinkertaisella nirkkoreunuksella.

Toinen puoli on vähän eri värinen.

Lankaa on taas runsaasti. Bavarian on jossakin mainittu nimellä "lankasyöppö"
Kuvassa langat ovat jo kuivia. Kastelin ja huljuttelin vyyhdit huuhteluainevedessä. Vyyhtien tekemisessä käytin sitä pientä viipspuutani, jonka joulupukilta lapsena sain. Isä oli sen minulle veistänyt. Isä ei varmasti arvannut, että se olisi näin kovassa käytössä.
Laitan tähän linkin blogini alkulehdelle, jossa kerron tarinan.

Ajattelin antaa pannunaluset hyväntekeväisyysarpajaisiin. En ole varma raaskinko...ovat aika kauniit.
 Langasta voisi tehdä vaikka varrettomia villasukkia niihin samoihin arpajaisiin.

Hauska sattuma, että eilen ja tänään blogissani on käyty facebookin kautta katsomassa juuri näitä tuolinpäällisiä.

Muistoja lomamatkalta.

Viime viikolla sain nauttia kauniista maisemista. Matkustimme Kuopion kautta pohjoiseen.
Suomussalmella, aivan tien varresssa, seisoo tuo kuvissa näkyvä Hiljainen Kansa. Pysähdyimme ja kävelin pienen matkaa hahmojen joukossa. Ihmettelin kansallispukua, joka oli päässyt pellolle. Otin siitä  oikein lähikuvan.
https://www.facebook.com/fbHiljainenKansa      Facebookin sivuilla kerrotaan, että puku on sinne lahjoitettu, ei siis epähuomiossa joutunut.
http://www.suomussalmi.fi/kuntalainen/palvelut/kulttuuri/hiljainen_kansa.      Suomussalmen kunnan sivuilta löytyy webkamera, josta voi seurata taideteosta reaaliajassa.

Kuhmossa, Jyrkänkoskella muisteltiin Talvisodan aikaa. Kuvassa panssarieste.

Varsinainen matkakohteemme oli    (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hossa)    Hossan retkeilyalue Suomussalmella. Alueella on kirkasvetisä järviä ja lampia. Siellä voi kalastaa ja harrastaa laitesukellusta, pyöräillä tai retkeillä.

Seuraavassa kuvia muutaman kilometrin pituiselta opastetulta retkipolulta. Kuvasin  myös opaskyltit, joissa oli mielenkiintoista tietoa.

Aarnimetsä

Hilla

Tällaisia metsäpalossa säästyneitä puita en ole aikaisemmin nähnyt.

Suppa tuli minulle tutuksi, kun muutin tänne Salpausselän harjulle, jossa nyt asun. Täällä on myös suppia.

 

Kirkkaassa vedessä näki hyvin pohjaan asti.

Palvelut olivat hyvät mutta tungosta ei ollut. Kuvan keskellä grillikota.

Paikalliset asukit liikkuivat rohkeasti tiellä.

http://www.ruka.fi/kesa/nahtavyydet/?file=content_exec&id=190 Hossan läheisyydessä on myös tämä nähtävyys, Julma Ölkky, kanjonijärvi.

Vene odottaa turisteja.

Kanjonin olisi voinut kiertää myös kävellen. Reitin nimi oli Ölkyn Yhkäisy.

Täältä jatkoimme kohti Oulangan kansallispuistoa ja Kiutaköngästä.

Leiripaikka oli taas hyvin rauhallinen. Hyttysiäkin oli, vaikkei ihan hirveästi. Oli satanut ja kosteus kohosi sumuna ilmaan. Aivan kuin sademetsässä. Vaikka kuva antaa kovin ankean vaikutelman, palvelut olivat hyvät. Hienot suihkut ja kuivatushuone retkeilijöiden varusteille esimerkiksi. Täällä olikin jonkin verran telttailijoita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Karhunkierros   Samalla viikolla, juhannuksen jälkeen, neljätoista vuotta sitten kuljimme tuon reitin, Karhunkierroksen. Se on 70 kilometriä pitkä reitti.  Ihmeen hyvin se silloin sujui. Ei minusta vaeltajaa kuitenkaan tullut. Tykkäsin kyllä kävellä mutta se leirielämä ei ollut minua varten.

Kosken yläpuolella joki on näin rauhallinen. Merkkilanka varoittaa veneilijöitä ja melojia tulevasta.

http://www.youtube.com/watch?v=JlCHnaAT_Yo Tässä vielä kosken kuohuja, jonkun toisen kuvaamana.

Kesäisten matkojen suuri nautinto, maisemien lisäksi, on tienvarsien kukkaloisto, Sitä ei väsy koskaan ihastelemaan.
http://paulaeskola.blogspot.fi/2012/07/tiaviarukukat.html      Tässä linkki blogiystäväni Paulan sivuille, jossa hän esittelee tienvarsien kukkia viime kesänä.

Juhannusperinne.

Lehdokki

Lehdokkien etsiminen ja niiden tuoksun nuuhkiminen on sisareni ja minun juhannusperinne.
Huomenna tai viimeistään aattoiltana lähdemme taas hyttysiä uhmaten näitä luonnon ihmeitä ihastelemaan.
Sisareni perheen kesämökkiin ja juhannukseen liittyy myös Kauko Käyhkön laulama Suviserenadi.

Tässä linkki, josta voit kuunnella Justeerin esittämän kauniin laulun.

Hyvää juhannusta kaikille blogiystävilleni.

Aatto juhlista jaloin.

Rusettipää.

 

Kuten otsikko kertoo, oma juhlapäiväni äitinä vietettiin eilen.

Tänään kävin hautausmaalla. Tämä on kolmas vuosi, kun siellä käyn äitienpäivänä. Äitini sai elää yhdeksänkymmenvuotiaaksi ja kuoli kesällä 2009.
Kävin myös sisareni haudalla. Hän nukkui pois viime vuoden lopulla.
Vein ruusun myös enoni haudalle. Eno oli perheetön kulkumies. Vasta vanhuuden tultua asettui asumaan kotipitäjääni.
Laitoin tuon kuvan itsestäni pienenä rusettipäänä taas tänne, koska kuva on enoni ottama. Ilman häntä minusta tuskin olisi tällaisia kuvia. Mekko ja rusetti ovat sisareni käsialaa.
Äiti on tietenkin tärkein henkilö pienen lapsen elämässä.
Näitä mietiskelin siellä kulkiessani.

Herkkuja äidille.

En ole tehnyt käsitöitä. Sairastin kovan influenssantapaisen taudin pääsiäisaikaan. Silloin en kyennyt ja sen jälkeen ei vain ole ollut intoa.
Luova tauko on varmasti paikallaan. Syksyllä viimeistään alkavat sormet syyhytä lankojen kimppuun.

Osallistuin tänään kyselyyn käsityöblogeista. Joku tekee väitöskirjaa asiasta.