tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuosikymmenen vaihtuessa.


Tämän joulukortin olen säästänyt ja käyttänyt joulukoristeena. Kortin taakse olen kirjoittanut vuosiluvun 1992. Kortin on tehnyt veljeni vaimo.


Paljon asioita on tietenkin tapahtunut tuon vuoden jälkeen. Jouluna voi palata vähän muistelemaan. Se onnistuu vaikkapa joulukoristeiden avulla.
Vaikka olen muuttanutkin kaksi kertaa tuon vuoden jälkeen, olen kuitenkin voinut säilyttää haluamani joulumuistot.

Vuonna 2014 olen tehnyt joulukalenterisukkia. Klikkaa

Pikkusukkien tie on ollut mutkikas ja siitä voisi kirjoittaa oman kirjan. Mutta sukat ovat kuitenkin olemassa ja tänä vuonna ne pääsivät näkyville. Eivät ihan joulukalenteriksi mutta koristeeksi kuitenkin.








 Kaikki sukat ovat erinäköisiä. Niissä on huomioitu adventit ja itsenäisyyspäivä. Harmaat arkipäivät. Paljon ajatuksia ja sukkamalleja. En muista mitä kaikkea mielessä pyöri tuolloin. Samana vuonna jäin myös eläkkeelle ja muutin uudelle paikkakunnalle.

Rakennelman kehikkona on kanaverkkoa, jonka sain sattumalta mummokolleegaltani. Punaisen nauhan neuloin sellaisella ajatuksella, että siihen voisi sukat ripustaa. Laitoin sen nyt vain koristeeksi. Ostin paristoilla toimivat valosarjat ja illalla ne syttyvät valaisemaan.

 Harmaata on. Mutta juuri tänä aamuna oli hetken aurinkoista. Se varmaankin innosti kuvaamaan.


Lapseni on tehnyt tämän tokaluokkalaisena . Ihmeesti on kestänyt erilaisia kiinnitystapoja.

 Nämä sain naapurilta 80-luvulla. Mitähän hänelle kuuluu?

Kodissani ei ole kovin paljoa tasoja, joita voisi jouluna koristella. Niinpä poistin valokuvat alimmalta seinähyllyltä ja kokosin siihen erilaisia joulumuistoja.
Kynttilänjalka on lapsen käsityö ja saimme sen joululahjaksi.

 Joulukellot teki tyttäreni ala-asteella.

 Tämä kortti on tosiaan kälyni taidonnäyte. Se on ollut joulukoristeena lähes joka vuosi.

 Työkaverilta 90-luvulla. Joistakin esineistä tulee rakkaita, kuten tästä.

2000-luvulta tämä hiiri.

 80-lukua. Pussukka sisältää joulumausteita. Ilmeisesti neilikkaa. Mies sai joulutervehdyksenä työelämässä. Yksinkertaisuudessaan jotenkin niin mieluinen.

Tämä kännykkäpussukka on muutaman vuoden takaa. Otan sen nyt käyttöön, kun sain uuden puhelimen ja se tarvii suojaa.

 Tämän kuusenkoristeen tein itse 80-luvulla. Halusin varmaan kuusesta tietyn näköisen ja nämä koristeet sopivat siihen. Hyvin ovat säilyneet.


Ilmeisesti pidän jouluna punaisesta väristä. Ainakin kaikki viittaa siihen.

 Työkaverilta 90-luvulla. Tämä kiinnosti kovasti neljävuotiasta. On se minustakin kiva ja kaunis.

 Parvekenäkymä ikkunan takaa.


 Tänä jouluna pukki toi kotona tehtyä oliiviöljysaippuaa. Se onkin mainio tuote. Jättää käsiin hitusen öljyä. Uusi puhelinkin alkoi totella paremmin sormenjälkeäni. Vanhemman ihmisen iho saattaa olla niin kuiva, etteivät kaikki hipaisut tuota toivottua tulosta. Ainakin minulla puhelimen sormenjälkitunnistus onnistuu nyt paremmin.

Lähivuosien muisto on tämä pannunalunen. Ollut kovassa käytössä muulloinkin kuin jouluna.

Olipa mukava kirjoitella pitkästä aikaa.  Aloitin tämän blogiin kirjoittelun yhdeksän vuotta sitten.
KLIKKAA

Blogi toi silloin elämääni paljon virikkeitä ja sisältöä.  Käsityöt ovat edelleen tärkeitä.  Olen kuitenkin keskittynyt niiden tekemiseen, en kuvaamiseen.

Oikein hyvää uutta vuosikymmentä 2020!





lauantai 9. helmikuuta 2019

Vihanneksia pannulla.




Jokainen meistä haluaa joskus keventää ruokavaliotaan. Minulla on ollut sellainen aika nyt muutaman viikon ajan.  Olen syönyt runsaasti vihanneksia joka päivä.

Romanesco.

Tutustuin tähän kukkakaalikaunottareen. Sitä voi pitää vaikka pöydällä kukkakimpun korvikkeena.
Minua viehättää tietenkin tuo kaunis vaaleanvihreä väri. Myös muoto on ihastuttava. Maku muistuttaa tavallista kukkakaalia.
Usein nuo kaalit ovat olleet hieman nahistuneen oloisia jo kaupassa. Olen leikannut kaalin tyvestä pois palan eli tehnyt uuden imupinnan. Sitten vettä sopivan kokoiseen astiaan ja jääkaappiin. Kaali täyttää nestevarastonsa ja on virkeä.
Tätä kaalia on ollut mukava ottaa jääkaapista ihan välipalanaposteluun.



 Kukkakaalin lisäksi olen käyttänyt paljon keräkaalia ja porkkanaa. Lanttuakin kokeilin ja tykkäsin
Pannulle pullomargariinia kuumenemaan ja siihen sitten pilkotut vihannekset. Vähän freesaamista, pieni väri pintaan.
Käytän paljon tuota pullomargariinia. Se ei  räisky kuten öljy mutta sisältää hyvää rasvaa lähes yhtä paljon.


Tältä näyttävät vihannekset hetken kuluttua. Porkkanakin kypsyy sopivan syötäväksi todella nopeasti.



Laitan vielä kannen päälle ja annan hautua muutaman minuutin.



Pieni apulainen haluaa myös pilkkoa vihanneksia. Paprikoita ei laitettu pannulle tällä kertaa.



Kävin myös verikokeissa. Kun lääkäri soitti tuloksista, hän kysyi että olenko tehnyt jotakin toisin.
Muutos näkyi siis tuloksissa. Yllätyin iloisesti.




lauantai 3. marraskuuta 2018

Ystävän muistolle.




Tänään muistelemme poisnukkuneita läheisiämme. Viime kuussa menetin pitkäaikaisimman ystäväni. Tapasimme syksyllä 1973. Kerkesimme tuntea toisemme neljäkymmentäviisi vuotta. Hänestä tuli aikanaan myös esikoiseni kummitäti. Tapasin hänet vielä elokuun lopulla. Tiesin silloin, että se olisi viimeinen tapaamisemme. Olen kiitollinen, että hän jaksoi ottaa minut vastaan. Kaikki tuntui niin selvältä. Hänen elämänsä oli päättymässä.


Ystäväni harrasti maalaamista. Sain tämän taulun häneltä syntymäpäivälahjaksi. Ruiskaunokit olivat hänen lempikukkiaan.
Aamulla kuuntelin musiikkia tietokoneen äärellä. Vastaan tuli Ankin kaunis kappale, joka jotenkin kosketti ja tuntui sopivan ystäväni muistelemiseen. Ruiskukatkin mainitaan.

Niin aikaisin. Anki Lindqvist







Laitan tähän pari kuvaa kodistani ja parvekkeesta, joka remontoitiin viime kesänä. Olohuone ikäänkuin jatkuu pidemmälle, kun parveke on siisti.

Kuvia parvekekukista vuonna 2015 Kuvissa on kimppu harjaneilikoita. Ne kukat oli tuonut tuo ystäväni. En muistanutkaan tällaista.




Parvekelasit laitettiin myös. Se lisää luonnollisesti käyttömukavuutta.



Uudet tuolit ostin kesän loppuunmyynnistä. Pöytä löytyi Ikeasta.
Lasitettu parveke toimii talviaikaan, etenkin jouluna, myös ruokien säilytystilana.



Nämä kaihtimet on ihan parasta. Parveke on hyvin aurinkoinen, joten kaihtimet ovat enemmän kuin tarpeeseen. Ja niillä saa vähän vaikka yksityisyyttäkin lisättyä, jos siltä tuntuu.


Kerron pari sanaa lauluharrastuksestani. Olen laulanut lähinnä karaokea noin kymmenen vuotta.
Tämän vuoden tammikuussa lähdin mukaan eläkeläiskerhoon. Sielläpä olikin innokas musiikinharrastaja, joka laulaa ja soittaa kitaraa. Lähdin tietysti innolla kaikkeen  mukaan. Käymme kerran kuussa laulamassa ja muutenkin viihdyttämässä kahdessa palvelutalossa.
Oma kerhomme kokoontuu kerran kuussa. Siellä on yhteislaulua. Pari kertaa olen ollut esilaulajana haitarin säestyksellä.
Tämä innokas musiikkivastaava on saanut minut laulamaan kaksiäänisesti. En olisi koskaan uskonut. Minä toki lauloin melodiaa ja hän itse niitä "stemmoja".  Tulossa on myös esiintyminen paikallisen harrastajabändin kanssa marraskuussa.

Laitan tähän linkin, jossa Souvarit laulavat sinisestä huivista. Opettelin sen syksyllä ja sitä olemme nyt esittäneet. Laulu on hyvin suosittua lavatanssimusiikkia.

Sininen huivi.


Hyvää syksyä kaikille. Olen iloinen, että luit kuulumiseni.









lauantai 13. lokakuuta 2018

Aina on aihetta villasukkiin.








Avustajan varpaat.
Viime viikkoina on mielessäni pyörinyt Tapio Rautavaaran laulu "Lauluni aiheet". Linkitän sen jutun lopuksi. Laulu päättyy sanoin: "On aihe lapsi pienoinen ja sauva vanhuksen, niin paljon on aihetta lauluun." 



Joskus sukkia tulee tehtyä vain tekemisen palosta tai muuten sen kummempia ajattelematta. 
Nyt sattui niin, että näistä kolme sukkaparia ovat tehty ajatuksella saajasta.   

                              


Näissä sukissa olen vain toteuttanut itseäni. Ajatuksena luoda jotakin kaunista ja lämmintä.





Jotkut ihmiset tekevät todella paljon toisten hyväksi. Työtä, jota ei enää edes huomata eikä muisteta arvostaa. Ajattelin antaa nämä sukat sellaiselle puurtajalle, joka on minuakin auttanut, eikä tee itsestään suurta numeroa.  Sukassa vohvelineulosta.




                                                                        
Nämä sukat saa tärkeä ystävä. 




Uudemman ystäväni mies saa tällaiset unisukat.






Vaikka elämä ei aina olekaan sellaista "En päivääkään vaihtaisi pois" -elämää, niin laulun ja sukan aiheita toki löytyy usein.   Tässä linkki Tapio Rautavaaran esitykseen: 





torstai 15. helmikuuta 2018

Kaikissa meissä asuu pieni modisti.

 Modisti on hatuntekijä ja tämä on pipo. Tässä artikkeli modistin työstä ja hatun historiasta.
Pipojen neulominen on jäänyt sukkien varjoon. Silloin tällöin pitää kuitenkin yrittää.


 Reunakaitaleena on piirakkasukan mallilla tehty kappale, joka vastaa tekijän päänympärystä.
Kaitaleen päät on helppo yhdistää ompelemalla.


Reunasta poimitaan silmukat riittävälle määrälle sukkapuikkoja. Silmukoita kertyi valtavasti ja kavensin niitä heti pois, siten että niitä jäi noin 120. Pari kerrosta  oikeaa ja sen jälkeen aloitin kavennukset viidessä kohtaa. Joka kerroksella.


 Nurja puoli näyttää tältä. Reuna on siis kaksinkertainen.




Siinä mielessä onnistunut lopputulos, että koko tuntuu hyvältä. Ehkä ompelen vuoriksi vanhan ohuen silkkihuivin, koska lanka on karkeaa. Lanka on tietysti 7 veljestä, koska sitä nyt sattuu olemaan kotona, kun inspiraatio iskee. Joku kuohkeampi lanka voisi olla kivemman näköinen.
Piirakkakuvio vähän elävöittää pipon ilmettä.

 Mummolla onkin huivi tässä jaffa-mainoksessa. muistelin, että olisi ollut pipo. Itse olen kyllä ollut enemmän huivi-ihmisiä, kuten tuo mainoksen mummokin.

Olen kuunnellut Carolaa taas tuntikausia. Hänen ääneensä ei vain kyllästy koskaan. Ja You Tubessa löytyy aina uusia, ennenkuulumattomia kappaleita. Tässä yksi.