sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannuskukat.

Valkolehdokki
Maariankämmekkä
Valkolehdokki ja maariankämmekkä kuuluvat kämmekkäkasvien heimoon (Orchidàceae). Kun suurentaa kuvaa, voi huomata kukan muistuttavan orkideaa. Luonollisessa koossa tätä yhtäläisyyttä ei niin helposti tule ajatelleeksi.
Vietän usein juhannusta sisareni perheen mökillä. Perinteemme on ollut lähteä keräämään kukkia yhdessä ja samalla käydä metsässä lehdokkeja etsimässä. Tänä vuonna niitä olikin helppo löytää, niin paljon niitä oli.  Lehdokin tuoksu on voimakas ja se  alkaa tuoksua illalla ja lopettaa sen ennen auringon nousua.
Maariankämmekkäkin kukki ja näimme yhden pikaisella metsälenkillämme. Sekin on minulle tuttu kasvi jo lapsuusajoita.


Talvikki
Hiirenvirna ja siankärsämö
Hiirenvirna on suosikkini. Sen kukinta oli nyt parhaimmillaan.
Kuvassa näkyvä siankärsämö on vaalenpunaista. Yleensähän se on valkoinen mutta tämä pinkki on oikein kaunis.




Aurinkokin pilkahti sateen lomassa.
Laiturilla paloi omaperäinen kokko. Lankoni kerää kynttilänloput ja sulattaa niistä juhannuksesi tälläisen ulkotulen.
Vati on aito retrotuote äitiyspakkauksesta .

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Pannulappu 4.


Nyt valmistui neljäs lappu.  Virkkaaminen tuntui vaihteeksi mukavalta. Viimeksi taisin virkata taaperon vauvanuttua, jota hän käytti kastepäivänään. Tällaisen lapun tekeminen on mielestäni helpompaa, kun ei tarvitse saada suoraa reunaa aikaiseksi.
Huomenna hiljennytään juhannuksen viettoon. Sitten alkaa kesälomakin ja lomamatkailua jossakin Suomessa. Mukava nähdä, mitä kesä tuo tullessaan tänne blogimaailmaan.


Alakuvassa vielä koko lappusarja. Pidän itse eniten numerosta 4 ja 1. Ne ovat minulle mieluisimmat väreiltään.
Yläkuvan taustana on ritilä. Arvaatteko, mitä sillä on joskus tehty?

Hyvää Juhannusta ja leppoisaa kesäaikaa kaikille täällä piipahtaville!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Pannulappu 3.


Jatkoin pannulappujen sarjaa sinisellä värillä. Tämä on tehty  sillä oikealla tekniikalla, kaksi kerrosta samalla värillä. Värit  eivät tosin erotu kuvassa.  Lankoina harmaa nalle ja monivärisininen.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Pannulappu 2.


Innostuin uudesta virkkausmallista niin, että tein tänään toisen pannulapun. Keskusta on monivärilankaa.  Reunoilla punaista ja  takaosassa harmaankirjavaa Nallea. Koukku nunero 3 1/2.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Bavariavirkkausta patalapussa.

Patalappu.

Tein pannulapun, kuten suunnittelin. Kaksinkertainen, ettei käsi pala.
Oli mukava oppia ihan uutta. Ja mukava julkaista jotakin käsityötä ja silmukoihin liittyvää.

Ohje virkkaukseen löytyy täältä.

Vähän virkkausta.

Bavariaharjoitus.
Kun tänään luin Virveriikan blogia, siellä oli meneillään viehättävä virkkaustyö. Bavariavirkkaus.
Virveriikka viittasi toiseen blogiin, mistä hyvä ohje löytyy.
 Minäkin innostuin kaivamaan esiin langat ja koukut. Käytin moniväristä nallea. Se ei oikein anna oikeutta kauniille  kuviolle. Kuvan harjoituspalassa on kahta langanloppua.
 Sain jo liikeidean, että tästä voisi syntyä uusi pannulapun malli. Tämä olisi julkisivu. Takaosa tavallista kiinteää silmukkaa. En olekaan pannulappuja  tehnyt pitkään aikaan mutta niitä voisi antaa vaikka hyväntekeväisyysmyyjäisiin myytäväksi tai arvontaan.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Karpalo kukkii.

Karpalo.
Hellejakso oli saanut suopursun kukinnan jo loppumaan. Suolla kukki tänään karpalo. Kukka on pieni ja vaaleanpunainen, lähes huomaamaton. Kun pysähtyy katsomaan, kukkia on satoja ja taas satoja.
En muista aiemmin erityisesti karpalon kukkia ihailleeni, mutta karpalon marjat olen syksyllä huomannut. Nekin lepäävät aika huomaamattomina sammalen päällä.

Terttualpi
Vehka.
Järven rannassa kukkivat terttualpi ja vehka (kuva kierähti hassusti). Alpin tunnistamiseen käytin vanhaa kouluaikaista kasviotani. Laji ei ole minulle niin tuttu.
Hyttyskarkote auttoi torjumaan inisevät verenimijät, joita oli aika runsaasti. Haju leijuu ympärilläni vielä pesun jälkeenkin. Aika myrkkyä !

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Summertime.


Suopursu kukkii.
Lähdin tänään varta vasten suopursuja kuvaamaan. Halusin kuvan kukkavaiheesta, koska nuputkin tuli esiteltyä viime viikolla. Suota kohti kävellessä lämmin tuuli toi nenään kielojen ja pihlajan tuoksua.
Toin pienen kimpun suopursuja parvekkeen pöydälle. Niiden tuoksu on mieto, hunajainen.
Mielessäni pyörii laulu.  Summertime and the living is easy... Kesäaika ja elämä on helppoo...

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Riippusilta ja näkötorni.

Lapinsalmen silta.
Jatkan eilistä matkakertomusta.
Verlan jälkeen lähdimme kohti Repoveden kansallispuistoa. Alue on jylhää erämaata ja suosittu retkeily- ja kalliokiipeilykohde. Kävelimme vain pienen matkan  tulipaikalle makkaranpaistoon.
Tuon riippusillan ylitin.

Tulipaikka.
Maisema polulta.
Repovesi olisi ansainnut pidemmän ajan. Seuraavalla kerralla ainakin päivän retki. Haluan nähdä Olhavanvuoren.

Elvingin torni.
Pohjois-Valkealassa, lähellä Repoveden aluetta on näkötorni, joka on rakennettu 1900-luvun alussa palovartiointia ja metsästyksen valvontaa varten. Viime sotien aikana se toimi ilmavalvontapaikkana.
Torni on ollut viisi vuosikymmentä pois käytöstä mutta korjattu ja otettu uudelleen käyttöön v. 1995.
20 metriä korkeasta tornista vai ihailla komeita metsämaisemia.


Sunnuntai oli mukava kesäkauden avaus. Suomessa on minulle monta ennennäkemätöntä paikkaa.
Verlan historia kosketti, koska tunnelma oli niin aito. Repovedellä ja näkötornissa kohtasimme mukavia ihmisiä, joista jäi hyvä mieli.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kesäretkellä Werlassa.

Opetustaulu lepästä ja näsiästä.
Teimme tänään ystäväni kanssa kesäretken Verlan tehdasmuseoon.  Museon nettisivut antavat selkeän kuvan tehtaan historiasta ja pahvin valmistamisesta. Tehdas on säilytetty siinä asussa, mihin se jäi heinäkuussa 1964, jolloin se suljettiin. Vuonna 1996 se lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon.
Osallistuimme opastettuun tehdaskierrokseen, aivan privaattisellaiseen, koska muita osallistujia ei ollut. Tunnin ajan saimme kuulla pahvin valmistuksesta. Raaka-aineena käytettiin kuusipuuta. Se pilkottiin, kuorittiin, hiottiin massaksi, valmistettiin eri paksuisiksi pahveiksi.
Monikin asia puhutteli ja jäi mieleen. Työturvallisuus, työn raskaus, kuumuus kuivaamossa. Ammattitaito, pitkät työurat, yhteisöllisyys.
Opas kertoi Maria Mattssonista, joka punnitsi valmiit pahvit ja lajitteli ne sitten painon/paksuuden mukaan. Hän jäi eläkkeelle 77-vuotiaana, työskenneltyään samassa tehtävässä 52 vuotta. Hän ei enää nähnyt vaakansa lukemia mutta tunsi jo kädessään eri arkkien painon. Hänellä, jos kellä, oli hiljaista tietoa. Lattiassa näkyivät hänen jalanjälkensä. Tunsinkohan jotakin pientä kateutta tuota naista kohtaan, joka tunnisti sormillaan pahvin painon? Ehkä tunne oli enemmän kunnioitusta ja ajatusta siitä, miten yksinkertaiselta tuntuva työ on merkittävä työ. Vaikka lattiaan ei jäisikään kulumajälkiä.

Pahvista valmistettiin kirjankansia, rasioita ja ikäluokalleni tuttuja opetustauluja kouluihin.
Pahvi oli korkealaatuista ja esimerkiksi mitään valkaisuaineita ei käytetty. Ihan luomua siis.

Hiomakivi tehtaan pihalla.
Hiomakiveä tarvittin, kun puu hiottiin massaksi. Kivet tuotiin Irlannista.

Kuivaamo.
Kuivaamossa pahvit kuivuivat 70 asteen lämmössä noin kolmessa vuorokaudessa. Pahvien ripustaminen oli naisten työtä ja  lämpötila oli silloin "vain" 50 astetta.

Väentupa / Museokauppa.

Makasiinikahvila.
Tehdasaluella on monia kauniita rakennuksia, kuvissa Väentupa ja Makasiinikahvila.
Piipahdin myös puodeissa, joissa oli tarjolla turistille houkutuksia. Hauska oli nähdä sielläkin klipsutöitä, joita täällä blogeissa on esillä. En olisi muuten ymmärtänytkään, mistä on kyse.

Kalliomaalaus.
Aivan tehdasalueen läheisyydessä on kalliomaalauksia kivikauden ajalta. Ilman opastaulua en niitä kyllä olisi huomannut.

Jatkoimme Verlasta Repoveden kansallispuistoon. Siitä ehkä myöhemmin.