torstai 28. huhtikuuta 2011

Solmio ja kiisseliblogi.

Solmio.
Muutama viikko sitten esittelin täällä blogissani silkkihuivia, joka oli valmistettu Helsigin olympialaisten aikaan. Pääsiäisenä näin solmion samalta aikakaudelta. Sinistä silkkiä, hieno.

Eilen aloitin toisenkin blogin: Puuroa ja kiisseliä.
Ajatus lähti siitä. että hukkaan uudet ohjeet, vaikka ne olisivat olleet hyviäkin. Yritän tallettaa ne nyt  tällä tavalla, että ne sitten tarvittaessa löytäisin. Laitan sinne myös vanhat, hyväksihavaitut reseptit.
 Mitään gurmeeta ei sieltä tule löytymään. Ihan kiisselimeininkiä, kuten nimikin sanoo.

6 kommenttia:

  1. Muistin heti sen huivin, kun näin tämän solmion. Hieno idea tallettaa reseptit blogiin, aloittaa neittikeittokirja. Pikkuhiljaa yhdestä reseptistä se alkaa. Onnea tällekin blogille. Kävin katsomassa bataattikeittoreseptiä.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että aloitit tuon toisen blogin. Hyvät reseptit jatkossa sitten löytynevätkin sieltä:)

    VastaaPoista
  3. Paula ja Tuisku. Kiitos kannustuksesta. Toivottavasti saan kokkailuuni lisäpotkua blogin avulla. Leipominenhan minulta sujuu mutta ruuanlaittoon kaipaan syventämistä :)

    VastaaPoista
  4. Varmasti tulen poikkeamaan myös toisessa blogissasi. Netti on minulle ykköskeittokirja!

    VastaaPoista
  5. Minun anoppini sanoi aina minulle,jos nuorena tarjosin kiisseliä hänelle, että onpas kiisseli taloon päin eli ilmeisesti venyvää!Sanonta oli kulkenut anopin suvussa. Myös hänen anoppinsa oli käyttänyt tätä nuorta miniää kannustavaa sanontaa.Nykyisin en enää tee kiisseliä- jostain syystä? Orvokki

    VastaaPoista
  6. Orvokki. Ymmärrän:) Mikähän siinä on, että miniä on ollut jotenkin lainsuojaton.
    Kokeilepa kuitenkin kiisseliä.
    Täällä blogimaailmassa saa positiivista palautetta.

    VastaaPoista