tiistai 29. maaliskuuta 2011

Keskeneräinen käsityö, virkattu parisängynpeite.


Pakkasin villalangat ja sukkapuikot pois näkyvistäni.
Otin esiin keskeneräisen työn. Neljä vuotta sitten sain virkattua palaset ja reunapitsin parisängyn peitteeseen. Malli on sellainen, että palat ommellaan yhteen. Tämä ompeluvaihe on kesken.
Valoa on nyt riittävästi. Yritän ryhdistäytyä ja saada peitteen valmiiksi.
Ohje on jostakin virkkauskirjasta, josta olen ottanut valokopion. Kuvion nimi on "Helppo tähtikuvio" ja se peräisin Teneriffalta.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Isoäidinneliöitä.

Lähikuva.

Novita lehdessä oli kilpailu ehkä kuusi-seitsemän vuotta sitten. Aiheena oli poncho isoäidinneliöistä. Minulla oli pussillinen Novitan Florica-lankaa, useita värejä. Olimme ostaneet niitä tyttäreni kanssa jostakin lopetusmyynnistä.
Aloin tehdä neliöitä. Tavoitteeni oli tehdä jokaisesta palasta erilainen. Onnistuinkin siinä, muistaakseni vain kaksi oli toistensa kaltaisia.
Ryhmittelin palat värin mukaan. Värit ovat luonnossa kirkkaammat.
Yhdistin palat virkkaamalla.
Virkkasin ympärille "verkon" ja laitoin hapsut.

Olen käyttänyt ponchoani varsin paljon. Ainakin kesäteatterissa ja kesäiltaisin kaupungilla. Automatkoilla se on ollut polvilla lämmittämässä.
Nyt, kun olen nähnyt kaikki ihanat neliöt eri blogeissa, huomaan sen paloja yhdistävän värin, viimeisen kerroksen, puuttuvan. Leikin jopa ajatuksella purkamisesta. Sehän olisi helppo tehdä, koska yhdistäminen on tehty virkkaamalla. Paloja on 96 kappaletta, tulisihan siitä jonkinmoinen peitto. En tokikaan raaski. Hapsuissakin on lankaa vaikka kuinka paljon.
 sisasiistii blogissa on kaunis peitto vironvillasta. En ole ennen blogielämääni tiennyt sellaisesta langasta lainkaan. Senkaltaisen peiton voisi joskus tehdä...
virveriikka neuvoi pari päivää sitten, miten langat kannattaa päätellä noita neliöitä tehdessä.

Alimmassa kuvassa paljastuu ponchon nykyinen käyttötarkoitus. Mikrofonin pehmeänä alustana. Tärkeä tehtävä sekin.

En osallistunut siihen kilpailuun. Poncho valmistui kyllä ajoissa.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Olympiahuivi, osa kaksi.




Kansallispukuiset tanssijat vaikuttavat vauhdikkailta ja iloisilta. Tarkkaan katsoessa voi huomata yksityiskohtia, joihin "kansallispukuneuvosto" voisi puuttua. Järvimaisema ja nuorten vene tuo mieleen juhannuksen.
Lankaa kehrättiin rukilla. Se on minullekin ihan tuttua puhaa lapsuudesta.

Tämä ei mennyt ihan "kuin strömsöössä". Kuvankäsittelytaidot auttaisivat, luulen. Yritin kyllä kurssille viime syksynä, mutta se peruuntui osanottajien puutteessa.

Olympiahuivi, osa yksi.

 Minulla on kaapissani huivi, joka on painettu Helsingin olympialaisten kunniaksi.
Otin kuvia huivista ja samalla pohdin mitä niillä on haluttu viestittää. Tuli tunne, että ehkä on kuitenkin tehty vain matkamuistoa. Ei sen kummempaa.

Keskellä huivia en kangaspakka, jossa lukee "Tikkurilan Silkki". Vieressä on kuva tehdasrakennuksesta. Tutkin hieman asiaa. Nuo tehdasrakennukset on rakennettu vuosina 1934-1964. Tehdas lopetti toimintansa vuonna 1977. Rakennukseen on suunniteltu asuntoja. Ilmeisesti kuitenkin on tällä hetkellä ns. "kaapelitehtaana". Rakennuksissa on monia toimijoita esim. teatteri
.
Helsingin nähtävyyksiä edustavat Tuomiokirkko ja Eduskuntatalo.

Porvoon maisema tuo mieleen sen väriliitupaketin. Olavinlinna. Oopperajuhlat eivät vielä olleet alkaneet.

Rannikon kalastajia ja sisämaan viljapeltoja. Näkyykö kuvassa länsi- ja itäsuomen ero? Kalastajat ovat pystypäisinä ja tekevät yhdessä. Mies savusaunan portailla näyttää niin yksinäiseltä ja melankoliselta.

Viljantähkiä ja hämäläistä sahtia, pohjalainen puukko. Mies polttaa piippua. Eipä tiedetty mitään tulevasta tupakkalaista silloin. Coca-colahan tuli Suomeen olympialaisten aikoihin.

Tukkilaisromantiikkaa ja nuorison illanviettoa. Tuollaista keinua en ole itse nähnyt kuin vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Sensijaan isä teki keväällä navetan vintille "pääsiäiskeinut". Heinät oli jo käytetty ja tilaa oli vapautunut keinumiseen. Olikohan tämä karjalaisperinne?

Kone "ylikuumeni". Enkö pysty jatkamaan. Täytyy laittaa uusi teksti, että saan kansallispukukuvankin näkyviin.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kastesetti ja lautasliinoja.

Lautasliina, mountmellick-kirjonta.
Aloitin  kirjontakurssin pari vuotta sitten. Halusin tehdä kankaisia lautasliinoja. Minulla oli jo varastossa venäläistä valkeaa pellavakangasta. Kurssin ohjelmassa oli irlantilainen kirjonta "Mountmellick". Päätin käyttää lautasliinoihin tuota kirjontaa. Lankana käytin paksua valkeaa helmilankaa. Opettelimme uusia pistoja kuten: korallisolmu, palestrinasolmu, mountmellick-pisto, kaapelipisto jne.




Jokainen kolmen kuvion sarja on toteutettu erilaisin pistoin. Liinat ovat kooltaan 42 x 42cm. Päärmätty koneompeleella.

Opettajan ehdotuksesta tein kurssin aikana kastetyynyn ja kasteliinan.




Kangas on ohutta pellavaa, kirjontalankana muliinilanka. Päärmeessä reikäommel.
Tyynyliina on levitetty kuvausta varten tuolin selkänojalle. Varsinainen "tyyny" puuttuu.

maanantai 21. maaliskuuta 2011







Tämä teksti on kirjoitettu 23.3.11 klo 19.30

Sain tämän tunnustuksen "The Gorgeous Blogger" Paulalta (arkiporinaa). Voisin nimittää sitä vaikka "Reippaan tytön mitaliksi". Kiitos.
Saan vastata viiteen kysymykseen.


Milloin aloitit Blogin?
Aloitin blogin kirjoittamisen jouluaattona. Huomenna on "synttärit", ikää kolme kuukautta.

Mistä kirjoitat? Mitä käsittelet?
Esittelen käsitöitäni. Uusia ja vanhoja. Vanhimmat ovat lapsuuden ajoilta. Blogin aloittamisen jälkeen olen kuvannut jo pois annettujakin töitä ja julkaissut kuvia niistä.
Elämä on kuitenkin kokonaisuus. Käsityön tekeminen liittyy kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Tekstit sivuavat elämäni tapahtumia ja muita harrastuksia. Sitä karaokelaulua ainakin.

Mikä tekee siitä erityisen?
Blogini on erityinen minulle. Onhan se minun tekemäni, kuten käsityötkin.
Blogien maailma on minulle uutta. Mielenkiintoista olla mukana itsekin ja saada uusia kontakteja.
Blogini on erityinen lukijalle, joka lukee sitä tarkkaan, ihan rivien välitkin.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin?
Liityin kesällä 2010 Facebookiin. Esittelin siellä käsitöitänikin. Minulla on kuitenkin sisälläni paljon sanoja, eikä FB ole oikea foorumi sellaiseen. Siellähän kommentoidaan lyhyesti.
Tuumasta toimeen. Poikani auttoi jouluna alkuun.
En aloittaessani tiennyt mihin ryhdyin. Tämähän on kasvuprosessi.

Mitä haluaisit muuttaa?
Haluan muuttaa ulkoasua. Pitää vielä opetella sitä.
Kirjoitetun tekstin pitäisi olla oikein kirjoitettua ja välimerkkien kohdallaan. Olisi hienoa, jos pystyisi sellaiseen.
Haluaisin kirjoittaa enemmän "huumorimielellä".

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Marjapiirakka.

Valmis piirakka.

Kuva reseptikirjastani.
70-luvun lopulla Mamman marjapiiras oli suosittu leivonnainen, ainakin minun keittössäni. Tulikohan kermaviili silloin markkinoille ? Ehkä. Olen käyttänyt samaa ohjetta kaikki nämä vuosikymmenet. Valiokin markkinoi sitä edelleen, hieman kevennettynä versiona. Voin määrä on vähentynyt 100 grammaan. (aikaisemmin 150 g)
Tiesin saavani tänään kahviseuraa. Päätin siis leipoa ja kuvata. Kameraa pystyi vaivatta käyttämään, koska eri työvaiheet sujuivat pääasiassa apuvälineitä käyttäen.
Lähdin kauppaan kermaviiliä ostamaan. Kävin myös kirjastossa, noutamassa varaamani kirjan: Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta. (Sanna Vatanen)



Pentikin piirakkavuoka paistaa hyvin. Lasinen pyrex-vuoka, jota aiemmin käytin, vaati erikseen alalämmön käyttöä, ettei pohja jäänyt paistumatta. Leivitykseen käytin kookoshiutaleita. Sen verran kookosta yleensä kestävät nekin, jotka eivät siitä erityisesti pidä. Rasvana käytin pullomargariinia, jota riittää  reilu desilitra . Pullomargariini on hyvä vaihtoehto leivontaan, se vaahtoutuu ja rasvasisältö on "kohdallaan".



Rasvan ja sokerin vaahdottamisen jälkeen lisättiin yksi kananmuna.



Käytin pelkkää vehnäjauhoa ( 3dl) , toisin kuin ohjeessa. Leivinjauhetta 1 tl ja sekoitus,



Kuvassa taikina levitettynä vuokan pohjalle.
Tässä vaiheessa tajusin, etten ollut ostanut kermaviiliä. vaikka se luki ostoslistassani ! Siis vain vadelmia piirakan päälle. Hetken pohdittuani päätin kokeilla hillosokerin käyttöä marjojen joukossa.
Puutarhavadelmia.


Hillosokeria neuvotaan laittamann 1 desilitra / 5 dl marjoja. Tätä ohjetta noudatin. Sitten vain uuniin paistumaan. Lämpötila 200 astetta , paistoaika noin 30-40 minuuttia. Sokeri sitoi hyvin marjojen mehun.

Hyvältä maistui vaniljajäätelön kanssa. Ilokseni vieraat suostuivat ottamaan lämpimäiset mukaansakin.


Keväinen asetelma keittiössä.